Nina Menna Kissanpennun perheelle Nina Menna eläinlääketieteen lisensiaatti Kissanpennun perheelle 3 Kissan valinta 4 Terveyden merkit Älä ota kissanpentua liian nuorena 4 Kokemusmaailman kartuttaminen 4 Reviirisidonnainen saalistaja 5 Oikeaoppinen kissanhiekkalaatikko 6 Kissa on lihansyöjä 6 Ylipaino on vakava terveysriski 7 Turkinhoito 7 Kynsiä voi leikata 8 Rokottaminen 9 Tunnistusmerkintä 10 Sisäloismadot, ulkoloiset 10 Hammashoito 11 Haavat ja tapaturmat 12 Sukupuolielämä 13 Yleisimmät sairaudet 14 Kissan kipu 15 Ikääntyvä kissa 16 Vetcaren tuotteet kissoille 17 Kissan valinta On vaikea keksiä yhtä valloittavaa pientä eläintä, kuin kissanpentu. Pienestä karvapallosta kasvaa jonakin päivänä aikuinen kissa, joka vaatii runsaasti huolenpitoa ja huomiota kaikkina niinä vuosina, jotka se viettää perheenne jäsenenä. Satoja kissoja hylätään maassamme vuosittain, joten harkitsethan kissan hankintaa tarkkaan, ennen kuin teet lopullisen päätöksen. Valitsemalla lemmikkisi kodittomaksi joutuneiden kissojen joukosta, teet yhden kissan onnelliseksi. Kissan hankintaa harkitsevalla on olemassa useita eri vaihtoehtoja. Jos haluat itsellesi harrastuskissan, jonka kanssa voi käydä näyttelyissä, on rekisteröity rotukissa oikea valinta. Kasvattajat huolehtivat hyvin arvok- kaiden jalostuskissojensa terveydestä, jolloin voit välttää tiettyjä terveyteen liittyviä riskejä. Vastuullisen kasvattajan luona pennut viettävät pentuaikansa yhdessä ihmisten kanssa, jolloin ne ovat jo valmiiksi tottuneita sisätiloihin, käsittelyyn, ihmisiin ja mahdollisesti myös muihin lemmikkeihin. Löytökissasta voi saada myös erinomaisen kumppanin edellyttäen, että kissalla on hyviä kokemuksia ihmisen kanssa elämisestä. Eniten ongelmia on huonosti ihmiseen tottuneilla kissoilla, jotka reagoivat käsittelyyn ja jopa ihmisen lähestymiseen vihamielisesti puolustautuen. Keskustele tarkoin pentujen kasvuolosuhteista myyjän tai eläinsuojeluyhdistyksen edustajan kanssa ja jos mahdollista, tutustu pentueeseen paikassa, jossa ne ovat kasvaneet. 3 Terveyden merkit Terve kissanpentu on vilkas, utelias ja leikkisä. Pentu osallistuu mielellään perheen puuhiin ja on kiinnostunut kaikesta ympärillään tapahtuvasta. Se ei yski, eikä sen hengitys tuhise. Terveen pennun uloste on kiinteää ja turkki kiiltävä. Silmät ovat valppaat sekä rähmättömät ja korvat puhtaat. Vastuuntuntoinen kasvattaja on antanut pennuille vähintään 3 sisäloishäätöä ennen luovutusta. Sisäloismadot ovat kissanpennuilla tavallinen vaiva samoin kuin korvapunkkitartunta, jonka huomaa korvien kutinasta ja kahvinporoa muistuttavasta eritteestä korvissa. Valitse kissasi pentueesta, jonka kaikki pennut tekevät avoimen kiinnostuneesti tuttavuutta kanssasi. Kokemusmaailman kartuttaminen on tärkeää Kissanpennun on saatava 3-9 elinviikon kuluessa kokemuksia kaikesta siitä, minkä kanssa sen on tultava elämässään toimeen. Jos pentu on tarkoitettu lemmikiksi, sen tulee saada olla erilaisten ihmisten kanssa sekä tottua käsittelyyn ja silittelyyn. Samoin pennun on totuttava kotona esiintyviin ääniin, jotta se ei pelkäisi niitä myöhemmin elämässään. Kissanpennun tärkeät kokemukset: · ystävällinen käsittely eriikäisten ja eri sukupuolta olevien ihmisten taholta · toisiin kissoihin ja muihin eläinlajeihin tutustuminen · erimakuisiin ruokiin tutustuminen · hiekkalaatikkokäyttäytymisen oppiminen · ympäristön virikkeellisyys (lelut, kiipeily- ja raapimispuut jne.) · kuljetuskoppaan tutustuminen · hampaiden, tassujen ja korvien lempeä tutkiminen · harjaaminen ja muu turkinhoito · valjaisiin tutustuminen Älä ota kissanpentua liian nuorena Kissanpennun oikea luovutusikä on vähintään 12 viikkoa. Emokissan kuuluu opettaa pennuille kissanelämän alkeet, kuten hiekkalaatikkokäyttäytyminen. Emo leikkii pentujen kanssa ja hoivaa pentujaan, jolloin ne oppivat kissoille tyypillisen sosiaalisen käyttäytymisen ja harjoittelevat keskenään saalistusleikkejä. Älä koskaan leiki pennun kanssa omilla käsilläsi, vaan käytä aina lelua. Kissanpennun luovutusikä on 12 viikkoa. Älä ota tätä nuorempaa pentua. 4 Kissa on reviirisidonnainen saalistaja Kesykissat (Felis sylvestris catus) polveutuvat todennäköisesti pohjoisafrikkalaisesta aavikkokissasta (Felis sylvestris libyca) ja kissan kesyyntyminen on alkanut Egyptissä tuhansia vuosia sitten. Kissa on reviirisidonnainen saalistaja, joka luonnossa eläisi pienissä perhekunnissa, jotka muodostuvat isoäidistä, emosta ja sen pennuista. Isoäiti auttaa emokissaa pentujen kasvatuksessa. Nuoret uroskissat voivat muodostaa omia poikaporukoita, jotka ovat kuitenkin perheryhmää löyhempiä ryhmiä. Siihen, kuinka hyvin kissat sietävät toisiaan, on todennäköisesti vaikutusta kissojen välisellä sukulaisuudella ja myös perityllä sosiaalisuudella. Kissa säilyttää tietyn itsenäisyyden myös eläessään ihmisen kumppanina. Perheen kesken kissa voi olla hyvin seurallinen ja hellyydenkipeä, mutta toisia kissoja niiden on usein vaikea hyväksyä reviirilleen. Jotkut kissat eivät hyväksy koskaan toisia kissoja kanssaan samaan talouteen ja parhaassakin tapauksessa uuteen kissaan tutustuminen ja sen hyväksyminen voi viedä päivistä viikkoihin. Jos haluat pitää useita kissoja asunnossasi, kannattaa valita kissat, jotka jo ennestään tuntevat toisensa ja tulevat toimeen keskenään hyvin esim. kaksi pentua samasta pesueesta. Jollei tämä ole mahdollista, valitse uusi kissa sellaisista vanhemmista, jotka ovat itse pystyneet elämään toisten kissojen kanssa ilman ongelmia. Tällöin pennulla on paremmat mah- dollisuudet periä vanhempiensa sosiaalinen käyttäytyminen ja oppia sosiaalisuuden alkeita seuraamalla emän touhuja. Jokainen kissa tarvitsee oman, riittävän suuren reviirin, jonka se muodostaa asuntoon sen koosta riippumatta. Jos perheessä on useita kissoja, niillä jokaisella on omat reviirinsä. Kissat sietävät toisia kissoja omalla reviirillään silloin, kun ruuasta ja muista kissan kannalta tarpeellisista hyödykkeistä ei ole puutetta. Jokaisella kissalla on oltava oma juoma- ja ruoka-astia. Lisäksi kissalla on oltava sallittu kynsimispuu. Kissa ei hio puuhun kynsiään, niin kuin yleisesti uskotaan, vaan jättää kynsimällä paikkaan oman reviirimerkkinsä. Kissalla tulee olla asunnossa mahdollisuus piiloutumiseen ja halutessaan myös syrjään vetäytymiseen. Jos kissa on vetäytynyt piilopaikkaansa, sen annetaan olla rauhassa. · Jokainen kissa tarvitsee oman reviirin. · Kissalla on oltava käytössään piilopaikka, jossa sitä ei häiritä. · Kissojen sopeutumista toisiinsa ja uusiin paikkoihin sekä tilanteisiin voidaan helpottaa käyttämällä Feliway®-feromonituotteita. 5 Oikeaoppinen kissanhiekkalaatikko Jokaisella kissalla tulisi olla oma hiekkalaatikko tarpeiden tekemistä varten. Hiekkalaatikoita on oltava varmuuden vuoksi vielä yksi ylimääräinen, sillä jotkin kissat eivät käy tarpeilleen laatikkoon, jossa jo on jonkun muun tekemä jätös. Hiekkalaatikot on puhdistettava päivittäin. Kissat voivat olla hyvin tarkkoja laatikon sisällön suhteen, joten voit joutua kokeilemaan useita eri hiekkamerkkejä ennen kuin sopiva löytyy. Käytä hiekkaa runsaasti, jotta kissa voi kaivaa hiekkaan haluamansa syvyisen kuopan tarpeiden tekemistä varten. Laatikon rakenne ja sijoituspaikka kannattaa myös miettiä tarkkaan. Kaikki kissat eivät pidä luukkulaatikoista, joihin voi olla kissan mielestä pelottavaa mennä. Hiekkalaatikko asetetaan rauhalliseen ja suojaiseen paikkaan, ei esim. eteiseen, jossa kuljetaan jatkuvasti. Parempi paikka on vaikkapa kylpyhuone, johon kissalla on aina esteetön pääsy. Muista kissan vanhetessa, ettei se ole enää yhtä notkea kuin nuorena, joten älä laita laatikkoa liian vaikeasti saavutettavaan paikkaan. Älä koskaan rankaise kissaa hiekkalaatikon ulkopuolelle tehdyistä tarpeista. Jos ennestään siisti kissasi alkaa tehdä tarpeitaan muualle kuin laatikkoon, vie kissa eläinlääkäriin. Fyysiset vaivat ovat todennäköisin syy laatikon ulkopuolelle sattuneisiin vahinkoihin. · Kissanhiekkalaatikoiden oikea määrä: yksi jokaista taloudessa asuvaa kissaa kohden + yksi varalaatikko (esim. jos taloudessa on kolme kissaa, tarvitaan neljä hiekkalaatikkoa. · Sijoita laatikko rauhalliseen paikkaan, johon kissalla on esteetön pääsy. Kissa on lihansyöjä Pennulle on hyvä tarjota erimakuisia ruokia syötäväksi. Kuivaruokanappuloita pennulla voi olla tarjolla koko ajan ja varsinaisina ruoka-aikoina (2-3 kertaa päivässä) tarjotaan esim. lihaa tai purkkiruokaa. Raikasta juomavettä pitää olla niin ikään koko ajan tarjolla. Maito ei ole kissalle sopivaa juomaa. Älä laita ruokakippoja liian hankalasti saavutettavaan paikkaan, jotta pentu pääsee syömään esteettä. Jos pilaantuvaa ruokaa jää kippoon syömättä, korjaa ylijäänyt ruoka pois, ettei pennun herkkä vatsa mene sekaisin. Kasvavalle kissalle annetaan kasvuiän ruokaa. Laadukkaita valmisruokia, jotka sisältävät kaikki kasvavan kissan tarvitsemat ravintoaineet oikeassa suhteessa suhteessa, saa eläinlääkäreiltä ja eläintarvikeliikkeistä. Kissanruuan korkea hinta on laadun tae. Kissa on lihansyöjä, joka ei voi hyvin runsaasti hiilihydraatteja sisältävällä ravinnolla, ja koska liha on viljaa kalliimpaa, ovat hyvälaatuiset ruuat myös heikko- 6 laatuisempia kalliimpia. Kissa tarvitsee lihan valkuaisaineita voidakseen hyvin. Parasta ruokaa kissalle olisivat pienet jyrsijät ja linnut karvoineen päivineen, mutta käytännössä niiden tarjoaminen on mahdotonta. Luonnossa vapaana kulkevat kissat niitä toki metsästävät, mutta altistuvat metsästysretkillään monille vaaroille ja sairauksille. · Kissa on lihansyöjä, joka tarvitsee korkealaatuisia valkuaisaineita. Kissa on normaalipainoinen, kun pystyt tuntemaan sen kylkiluut vaivatta. Kylkiluiden päällä kuuluu olla ohut kerros ihonalaista rasvaa. Kylkiluut ja selkäranka eivät kuitenkaan saa nousta näkyviin. Silloin kissa on jo liian laiha. Sopusuhtainen keskivertokissa painaa noin 4-6 kiloa. Kissa laihdutetaan vähitellen laskemalla saadun energian määrää ja lisäämällä päivittäistä liikuntaa. Kissa ei saa paastottaa vuorokautta pidempään. · Osoita kissallesi oikeanlaista hoivaa ja rakkautta - älä yliruoki kissaasi. · Ylipainoinen kissa laihdutetaan vähitellen eläinlääkärin ohjeita noudattaen. · Älä pidä kissaa paastolla muutoin kuin eläinlääkärin neuvosta. Ylipaino on vakava terveysriski Suurin osa kotikissoista viettää leppoisaa elämää sisätiloissa, jolloin päivittäinen liikunta voi jäädä vähäiseksi. Jos ruoka kuitenkin maistuu hyvin, on vaarana ylipaino. Kansainvälisesti on arvioitu, että 40 % kissoista on ylipainoisia ja 25 % lihavia. Pienikin päivittäinen ylimäärä ruokaa vaikuttaa ajan kuluessa paljon. Esim. 10 ylimääräistä ruokanappulaa päivässä lihottaa kissan kahdessa vuodessa. Ylipaino altistaa kissan mm. sisäerityssairauksille, joista haastavimpia hoidettavia on sokeritauti (diabetes). Toinen esimerkki sairaudesta, jonka oireita ylipaino pahentaa, on ikääntyvillä kissoilla esiintyvä nivelrikko. Liikunnan määrää sisätiloissa voi lisätä leikkimällä kissan kanssa liikkumista vaativia leikkejä ja antamalla kissalle mahdollisuuden kiipeilyyn. Säännöllinen ulkoilu valjaissa ja hihnassa tuo kissan päiviin vaihtelua ja auttaa kissaa pysymään normaalipainoisena. Kissan turkinhoito Terve ja hyvinvoiva kissa hoitaa huolellisesti turkkiaan, joten lyhytkarvakissojen turkkia ei tarvitse kammata niin usein kuin pitkäkarvaisten rotujen. Pitkäkarvaisilla kissoilla karva on silkinhienoa ja takkuuntuu herkästi, joten turkin säännöllinen hoito kuuluu pitkäkarvakissojen omistajan elämään. Kaikkien kissojen turkille karvan laadusta huolimatta kampaaminen tekee hyvää. Näin vähennetään kissan ruuansulatuskanavaan joutuvan irtokarvan määrää, ummetuksen riskiä ja karvapallojen oksentelua. 7 Vanhoilla kissoilla, joilla usein on nivelrikon aiheuttamaa jäykkyyttä selässä, selkäturkki saattaa takkuuntua. Kipeäselkäinen kissa ei pysty enää itse huolehtimaan turkin hoidosta. Totuta pentu vähitellen turkinhoitoon. Kissankin olisi hyvä tottua turkin pesuun. Kissan voi pestä eläimille tarkoitetulla sampoolla. Kissan kynsiä voi leikata Kissan kynnet ovat luonnostaan terävät ja pitkät, mutta normaalioloissa kissa pitää kyntensä piilossa. Kynnen saa esiin painamalla kevyesti kissan varvasta. Kissan kynsiä tulisi leikata säännöllisesti, jottei liian pitkäksi kasvanut kynsi painu kissan ihoon. Jos kissan tassut ovat valkoiset tai vaaleat väriltään, näkyy kynnen sisällä kulkeva ydin helposti, jolloin voit välttää leikkaamasta kynttä liian lyhyeksi. Tumman kynnen leikkaaminen vaatii tarkkuutta. Jos vahingossa vaurioitat kissan kynnen ydintä, tulee kynnestä verta, mutta tämä on vaaratonta. Paina kynttä hetken aikaan esim. jääpalalla, jolloin verenvuoto vähitellen tyrehtyy. Ytimen vaurioituminen aiheuttaa kipua, joten kissa on seuraavalla leikkauskerralla haluttomampi yhteistyöhön. · Tarkista kissan kynnet säännöllisesti ja leikkaa tarpeen mukaan. · Totuta pentu vähitellen kynsien leikkaukseen ja palkitse pentua rohkeasta suorituksesta. 8 Kissan rokottaminen Kissalla esiintyy erilaisia kissasta toiseen tarttuvia virussairauksia, joista osan leviämistä voidaan ennaltaehkäistä rokotuksin. Kaikkia kissan tarttuvia tauteja vastaan ei ole olemassa rokotteita. Helposti leviävästä virussairaudesta, jota voidaan ennaltaehkäistä rokotuksin, on hyvä esimerkki kissarutto. Kissarutto on kissan parvoviruksen aiheuttama vakava oksennusja ripulisairaus, joka usein johtaa kissan menehtymiseen. Parvovirukset ovat kestäviä, joten voit tuoda viruksen tietämättäsi mukanasi esim. vaatteissa tai kengissä. Kissan rokotussuositus (EVIRA) Erilaisia limakalvo-, hengitystie- ja silmätulehdusoireita aiheuttavat kissan herpes- ja calicivirukset ovat kissoilla yleisiä. Kissaruttoa, herpestä (rinotrakeiitti) ja calici-virusta sekä eräitä muita kissan tarttuvia sairauksia vastaan kissa suojataan säännöllisin rokotuksin. Seuraavassa taulukossa on Elintarviketurvallisuusviraston antamat kissan rokotussuositukset. Rokotekohtainen valmisteyhteenveto voi poiketa taulukossa mainitusta. Eläinlääkärisi kertoo tarkemmin kissallesi parhaiten soveltuvasta rokotusohjelmasta. Kissojen rokotustarve vaihtelee suuresti kissan käytön, ympäristön ja kissapopulaation mukaan. Esim. sisäkissa, joka ei käy koskaan ulkona, ei tarvitse yhtä laajaa rokotesuojaa kuin jalostuskissalan kolli. Ongelmakissaloiden rokotusohjelmat tulee laatia tapauskohtaisesti käytettävissä olevaan epidemiologiseen tietoon pohjautuen. Rokote 12 vko Kissarutto Kissanuha Rabies (a,b Kissan ikä 16-20 vko 12-13 kk X X X X X Tehosterokote X X 2 vuoden välein 1 vuoden välein 2 vuoden välein a) Elävää kissaruttorokotetta ei suositella annettavaksi alle 9 viikon ikäiselle pennulle (pikkuaivojen vaurioitumisriski on suurin alle 5 viikon ikäisellä). b) Kantavia kissoja ei saa rokottaa elävällä kissaruttorokotteella, myöskään muita eläviä viruksia sisältäviä rokotteita ei suositella käytettäväksi tiineysaikana. Huom! Kissanäyttelyiden järjestäjän rokotusvaatimukset voivat poiketa tässä esitetyistä suosituksista. Huolehdi kissasi säännöllisistä rokotuksista eläinlääkärisi ohjeita noudattaen. 9 Tunnistusmerkintä Samalla, kun käytät kissan rokotuksessa, kysy eläinlääkäriltäsi kissan tunnistusmerkinnästä. Kissan ihon alle asetettavan riisinjyvän kokoisen mikrosirun avulla kissasi voidaan tunnistaa esim. löytöeläinten talteenottopaikassa. Mikrosirunumero omistajan yhteystietoineen voidaan syöttää tietokantaan, josta löytöeläinten talteenottopaikka voi käydä tarkistamassa omistajan yhteystiedot. Näin saat kissasi takaisin mahdollisimman pian. Voit käydä tutustumassa Turvasiru-tietokantapalveluun osoitteessa www.turvasiru.fi Kissan sisäloismadot Kissanpennuilla tavallisin loismato on kissan suolinkainen (Toxocara cati, Toxascaris leonina), joka muistuttaa lyhyehköä (5-10 cm) keitettyä spagettia. Suolinkaisten häätämiseksi kissanpennuille annetaan säännöllinen matolääkitys. Pennut lääkitään 2-3 viikon iästä lähtien 2 viikon välein aina 12 viikon ikään saakka eli 2-3 viikon iässä, 4, 6, 8, 10 ja 12 viikon iässä. Tästä eteenpäin kissa lääkitään sisäloishäätölääkkeellä 2-4 kertaa vuodessa ja lisäksi aina, kun epäillään sisäloistartuntaa. Jos kissa saa saaliikseen villejä jyrsijöitä tai syö raakaa perkaamatonta kalaa, on huolehdittava riittävän kattavasta sisäloishäätölääkityksestä valmisteella, jolla on tutkittu teho heisimatoja (Taenia, Dipylidium, Echinococcus, Diphyllobothrium) vastaan. Jollet ole varma, mitä sisäloismatoja kissallasi on, vie kissa ja sen ulostenäyte eläinlääkärin tutkittavaksi, jotta oikea hoito voidaan varmistaa. Sisäloismatojen aiheuttamat oireet vaihtelevat matomäärästä ja muista seikoista johtuen. Kissa voi olla myös täysin oireeton. Useimmiten oireet kuitenkin liittyvät ruuansulatukseen (ripuli ja oksentelu) tai yleiseen huonokuntoisuuteen. Matoinen pentu on laiha ja kasvaa huonosti hyvästä ruokahalusta huolimatta, pennulla on pömpöttävä vatsa ja huonolaatuinen kiilloton turkki. Joskus, kun matoja on runsaasti, niitä tai niiden osia nähdään kissan oksennuksissa ja ulosteissa. · Huolehdi kissasi säännöllisestä sisäloishäädöstä vähintään 2-4 kertaa vuodessa. Kissan ulkoloiset Yleisimmin kissoissa ja erityisesti kissanpennuissa esiintyvä ulkoloinen on korvapunkki (Otodectes cynotis), joka aiheuttaa kutinaa ja ärsytystä. Kissan korvissa nähdään punkkitartunnalle tyypillistä kahvinporoa muistuttavaa eritettä. Jos epäilet kissallasi korvapunkkitartuntaa, vie kissa eläinlääkärin vastaanotolle. Kaikki kissan kanssa kosketuksissa olleet kissat ja koirat on hoidettava samanaikaisesti, jotta punkeista päästään eroon. Korvapunkkia harvinaisempi kissan ihon asukki on väive (Felicola subostrata), joka on vaalea kissan turkissa ja iholla tavattava pienenpieni täitä muistuttava hyönteinen. Väivetartunta aiheuttaa kutinaoireita. Epäillessäsi kissassasi väivetartuntaa, vie kissa eläinlääkärin vastaanotolle. Ihmisen tai koiran täit eivät tartu kissaan. 10 Kissan kirppu (Ctenocephalides felis) on Euroopassa erittäin yleinen kirppulaji, joka meillä on toistaiseksi kohtuullisen harvinainen. Ulkomaille matkaavat eläimet on kuitenkin aina syytä suojata kirpputartunnalta. Kirput aiheuttavat kissasta verta imiessään kutina- ja ärsytysoireita ja runsaasti esiintyessään myös anemiaa. Kirput levittävät sairauksia ja muualla maailmassa kirppujen pureman aiheuttamat allergiset iho-oireet ovat tavallisia. Kissan kirppuihin tehoavia ja niiden tarttumista ennaltaehkäiseviä lääkevalmisteita (fiproniili) saa apteekista ilman reseptiä. Eläinlääkäreillä on lisäksi käytössään reseptivalmisteita kirppusotaan. Kissan kirput tarttuvat koiraan ja saattavat purra myös ihmistä. Kissalla esiintyy omat sikaripunkkinsa (Demodex cati ja gatoi), mutta sikaripunkin aiheuttamat iho-oireet ovat kissalla harvinaisia. Ärsytyksestä johtuvia kutisevia, karvattomia ihoalueita voidaan löytää kissan korvalehdistä ja naamasta. Kissa saa sikaripunkkitartunnan jo pentuna emältään. Epäillessäsi kissallasi sikaripunkkitartuntaa, vie kissa eläinlääkärin vastaanotolle. Kissalla voi esiintyä hilsepunkkitartunta (Cheyletiella), joskin tartunta on usein oireeton, mutta erilaiset iho-oireet ovat mahdollisia. Punkki tarttuu kissasta toiseen tai punkeilla saastuneesta ympäristöstä kissaan. Hilsepunkit elävät kissan ulkopuolella ilman kissaa noin 10 päivän ajan. Niiden häätämistä varten kissa on vietävä eläinlääkärin vastaanotolle. Kissan oma syyhypunkki (Notoedres cati) on harvinainen ihon sisällä asuva pienenpieni punkkilaji, joka viihtyy pääsääntöisesti vain kissassa. Se tarttuu suoraan kissasta kissaan ja elää ilman kissaa vain lyhyen aikaa. Syyhypunkin aiheuttamat iho-oireet ovat kuitenkin voimakkaat. Iholle muodostuu paksun karstan peittämiä voimakkaasti kutisevia tulehdusalueita. Syyhypunkkitartunta hoidetaan eläinlääkäriltä saaduin neuvoin. Kesällä ulkona liikkuvasta kissasta voi löytyä puutiaisia (Ixodes ricinus), joiden tarttumista voidaan ennaltaehkäistä apteekista ilman reseptiä saatavalla lääkevalmisteella (fiproniili). Poista jo kissaan tarttuneet punkit välittömästi apteekista saatavilla punkinpoimijoilla. Kissan hammashoito Kissan yleisin sairaus on runsaan hammaskiven kertymisestä johtuva hampaiden tukikudoksen tulehdus (parodontiitti), joka vähitellen johtaa hampaiden irtoamiseen hampaan kiinnityskudoksen kroonisen tulehduksen seurauksena. Tulehdus vaurioittaa hammasta ympäröivää luukudosta aiheuttaen kipua. Syöminen ja pureskelu on vaikeaa ja kissan hengitys haisee pahalle. Totuta kissanpentu jo pienestä pitäen sietämään hampaiden harjausta harjoittelemalla mahdollisimman usein, mutta lyhyen aikaa kerrallaan. Harjaamiseen voidaan käyttää pientä pehmeää hammasharjaa. 11 Haavat ja tapaturmat Kissat saavat helposti purema- ja raapimahaavoja keskinäisissä reviiritaisteluissa. Puremahaavat tulehtuvat helposti, joten kissan kannattaa viedä eläinlääkärin arvioitavaksi. Ensiapuna leikkaa karvat pureman ympäriltä ja puhdista haava apteekista saatavalla kirvelemättömällä haavojen puhdistamiseen tarkoitetulla aineella. Haavaan voi suraavana päivänä suihkuttaa yrttiuutteita sisältävää Cothivet ® suihketta, jonka tuoksu vähentää kissan mielenkiintoa haavan nuolemiseen. Haavan nuoleminen on lisäksi estettävä käyttämällä suojana kauluria, jonka saat eläinlääkäriltäsi. Vuosittain kymmenien jollei satojen kissojen kohtalona on pudota ikkunasta tai parvekkeelta taikka joutua auton töytäisemäksi. Kissa ei uskomuksista huolimatta putoa aina jaloilleen. Ja vaikka putoaisikin, voivat jalat vaurioitua pahasti. Huolehdi, ettet koskaan päästä kissaa suojaamattomalle parvekkeelle tai jätä parvekelasitusta auki. Kissa mahtuu halutessaan uskomattoman pienestä raosta keikkumaan kaiteelle. Kissan päästäminen ulos ilman valvontaa on niin ikään vaarallista. Autojen lisäksi ymmärtämättömät ihmiset tai koirat ovat vaaraksi yksin ulkona liikkuvalle kissalle. Omakotitalossa asuvalle kissalle voi rakentaa pihalle katollisen tarhan, jossa kissa käy mielellään ulkoilemassa päivittäin. Huonekasvit ja kaikki lattialla tai pöydillä lojuva pikkutavara kiehtoo nuorta kissaa. Langanpätkillä ja pienillä metalliesineillä on kiva leikkiä, mutta turvallisia leikkikaluja ne eivät ole. Jos kissa nielee langanpätkän, langan toinen pää tarttuu herkästi kielen tyven ympärille toisen pään edetessä mahalaukkuun ja suolistoon. Langan aiheuttama suoliston kuroutuminen on tuskallinen ja pitkälle edetessään jopa kuolemaan johtava tila kissalla samoin kuin esim. kolikon aiheuttama suoliston tukkeutuminen. Kissallisessa taloudessa pikkuesineet ja langat kannattaa pitää visusti piilossa. Lähes kaikki huonekasvit ovat kissalle myrkyllisiä. Kissalle soveltuu järsittäviksi ainoastaan lemmikkieläinliikkeistä saatavat heinät. 12 Kissan sukupuolielämä Naaras Naaraskissa tulee ensimmäisen kerran kiimaan keskimäärin 4-12 kk iässä. Vaihtelua esiintyy kissan rodusta, kehityksestä ja syntymäajankohdasta riippuen. Valon määrä säätelee jossakin määrin naaraskissan kiimojen esiintymistä ja niinpä näkyvät kiimat esiintyvät pääsääntöisesti kevättalvesta syksyyn välisenä aikana. Kissalla ei kuitenkaan esiinny ns. varmoja päiviä, sillä sisäkissoilla kiimat voivat jatkua myös vuoden pimeimpänä aikana. Kiimat toistuvat 2-3 viikon välein, jollei naaras välillä tiinehdy. Emokissalla voi olla vuodessa jopa 3 pentuetta. Ei-toivottujen pentujen syntymisen välttämiseksi naaraspennut tulisi steriloida jo ennen ensimmäistä kiimaa. Naaraskissoille on eläinlääkärin lääkemääräyksellä saatavilla ehkäisy- pillereitä, joiden säännöllisestä antamisesta omistajan on huolehdittava. Ehkäisypillereiden pitkäaikaiskäyttö altistaa kuitenkin tietyille sairauksille (mm. sokeritauti, maitorauhaskasvaimet, kohdun limakalvon muutokset), joten kohdun ja munasarjojen poisto on paras ratkaisu silloin, kun pentujen tekeminen ei ole pitkällä aikavälillä toivottavaa. Kolli Siittiösolujen tuotanto alkaa kollin kiveksissä yleensä noin 6-8 kk iässä, josta eteenpäin kolli on lisääntymiskykyinen aina vanhoille päivilleen saakka. Samoihin aikoihin nuori kissauros alkaa myös merkata reviiriään voimakkaan hajuisilla virtsasuihkuilla. Tämän lisäksi leikkaamattomat kollit taistelevat reviiristään verisesti, mikä lisää vaurioiden ja tartuntatautien leviämisen riskiä. Kolli tulisi kastroida viimeistään sukukypsyyden saavuttamisen kynnyksellä, jotta muun muassa opittu virtsalla merkkaaminen estettäisiin. Kollin omistajan on niin ikään kannettava oma vastuunsa kissapopulaation kasvun hillitsemisestä huolehtimalla kollin kastraatiosta. Kohdun ja munasarjojen poiston tai kivesten poiston jälkeen kissa lihoo entistä herkemmin, joten leikatun kissan ruokintaan kannattaa kiinnittää entistä enemmän huomiota. Leikatuille kissoille on olemassa omia erikoisruokiaan, joiden avulla kissan painonhallinta on helppoa. 13 Kissan yleisimmät sairaudet Suolisto-ongelmat Karvapallot Koska kissa pitää huolta turkistaan nuolemalla, voi kissan suolistoon kertyä irtokarvaa, joka kovettaa ulostetta ja vaikeuttaa ulostamista. Ummetuksen vaivaamalle kissalle voi antaa ensiavuksi pienen määrän (3-5 ml) parafiiniöljyä, jota saa apteekista. Öljy kannattaa antaa kissan suuhun ruiskulla varovasti pieninä, yhden millilitran vetoisina annoksina, joiden välillä annetaan toisesta ruiskusta pieni määrä vettä. Jollei kissa ulosta viimeistään parafiinin antoa seuraavana päivänä tai se on väsynyt, syömätön ja kipeä, vie kissa eläinlääkäriin. Ruokaöljy ei toimi samalla tavalla kuin parafiiniöljy. Ruokaöljy imeytyy suolistosta, eikä pehmennä ulostetta. Oksentelu ja ripuli Kaikki kissat oksentavat satunnaisesti esim. syömäänsä heinää tai karvaa. Säännöllinen tai usein toistuva oksentelu ei sen sijaan kuulu asiaan. Oksenteluun voi olla monia eri syitä ja se voi olla oire vakavasta sairaudesta, joten vie toistuvasti oksenteleva kissa eläinlääkärin tutkittavaksi. Koska kissa on tarkka syömisistään, kissoilla esiintyvät ripulit ovat kohtuullisen harvinaisia. Useimmiten ripuli johtuu sisäloisista tai kissan ruuan taikka juoman sopimattomuudesta esim. maidosta. Kissoilla esiintyy myös tarttuvia ripulitauteja, joiden aiheuttajina voivat olla virukset, bakteerit tai alkueläimet. Ripulin ensiapuna voit antaa kissallesi Diarsanyl® -pastaa, joita saat eläinlääkäreiltä, apteekista ja hyvinvarustetuista eläintarvikeliikkeistä. Pakkauksessa on annosteluohjeet. Virtsatie- ja munuaisvaivat Kissan virtsa on väkevää ja oikean happamuuden ylläpito on tärkeää, jotteivät virtsan sisältämät mineraalit ja valkuaisaineiden hajoamistuotteet muodosta virtsaamista haittaavia kiteitä. Kiteiden muodostumista ei kuitenkaan aina voida välttää, joten virtsakidetauti on kissalla tavallinen vaiva. Kideongelmasta kärsivä kissa voi aluksi yrittää virtsata normaalia useammin, mutta tuotosta ei tule kuin pieniä määriä kerrallaan. Vähitellen kissan vointi heikkenee, se saattaa valittaa ja olla hyvin tuskainen. Täydellinen kiteiden aiheuttama virtsatietukos johtaa kissan menehtymiseen muutamassa päivässä ilman hoitoa. Jos huomaat kissallasi virtsaamiskäyttäytymisen muutoksia, vie kissa viipymättä eläinlääkäriin. Virtsakidetautia hoidetaan kiteiden syntyä estävällä ruokavaliolla ja tarvittaessa myös lääkkeiden avulla. Aavikkoeläimenä kissan munuaiset ovat sopeutuneet ottamaan tehokkaasti talteen elimistössä olevaa nestettä. Iän myötä munuaisten toimintakyky saattaa heiketä, jonka seurauksena kissa alkaa juoda ja virtsata normaalia enemmän. Munuaisten vajaatoiminta 14 kehittyy vähitellen, joten vähittäistä juomisen lisääntymistä ei ole aina helppoa havaita. Pitkälle kehittyneessä munuaisten vajaatoiminnassa kissa saattaa myös oksennella ja sen ruokahalu on heikentynyt. Vie kissasi viipymättä eläinlääkäriin, jos huomaat kissasi olevan entistä janoisempi. Kroonista munuaisten vajaatoimintaa ei voida parantaa, mutta kissan elinikään ja elämänlaatuun voidaan vaikuttaa ruokinnan, lääkityksen ja ravintolisien, kuten munuaisviassa elimistöön kertyvää liikaa fosforia sitovan Ipakitine®-jauheen avulla. Sokeritauti eli diabetes Kissoilla sokeritauti johtuu useimmiten insuliinin erityksen vähenemisestä. Sokeritaudin ensimmäisiä oireita on lisääntynyt juominen ja sen myötä runsastunut virtsaaminen. Kissalla sokeritauti tulee yleisimmin esiin 10-13 vuoden iässä ja on sidoksissa ylipainoon. Jos joudut täyttämään kissan juoma-astiaa entistä tiheämmin tai kissa yrittää juoda lavuaarista ja vesihanoista, vie kissa eläinlääkärin tarkastukseen. Hoitona käytetään ruokinnan ja elintapojen muutosta sekä lääkitystä. Kissan sokeritasapainon säännöllinen tarkkailu on olennainen osa hoitoa. Kilpirauhasen liikatoiminta Kilpirauhasen liikatoiminnassa kilpirauhashormoneita erittyy kilpirauhasesta normaalia enemmän. On todennäköistä, että kilpirauhasen liikatoiminta on yleisin kissan sisäerityssairaus, joka johtuu 98 % tapauksista hyvänlaatuisesta kilpirauhasen liikakasvusta. Oireet alkavat yleisimmin keski-iässä tai iäkkäillä kissoilla. Kissa laihtuu hyvästä ruokahalusta huolimatta, juo ja virtsaa normaalia enemmän, saattaa ripuloida ja käyttäytyä levottomasti. Kilpirauhasen liikatoimintaa hoidetaan tavallisimmin lääkityksellä. Kissan kipu Kipeä kissa valittaa harvoin ääneen. Kissa osoittaa kipunsa muuttamalla käyttäytymistään. Kipeä kissa käpertyy hiljaa makaamaan piiloonsa, eikä ole kiinnostunut ympäristöstään. Ruoka ei maistu. Jos kivun aiheuttaja on jokin pitkään jatkunut vähitellen kehittynyt vaiva, kuten iäkkäällä kissalla tavallinen nivelrikko, kissan tapa liikkua muuttuu hitaasti ajan kuluessa. Nivelrikon jäykistämä kissa ei pysty enää pitämään huolta turkistaan, eikä hyppää yhtä ketterästi kuin ennen. Tarpeet nivelrikkoinen kissa saattaa tehdä laatikon ulkopuolelle. Kipu vaikuttaa kissan käytökseen myös muulla tavoin muuttaen sen äreäksi ja kiukkuiseksi. Koskettelu voi olla kivuliaalle kissalle kauhistus. Kissan kroonista nivelrikkokipua voidaan hoitaa lääkityksellä, joten jos huomaat kissassasi vaikeutuneeseen liikkumiseen tai vetäytyvään käytökseen viittaavia oireita, vie kissa eläinlääkärin arvioitavaksi. Tarjoamalla nivelrustoille rakennusaineita, kuten kondroitiinia ja glykosaminoglykaania (Seraquin® tabletit kissalle), voidaan edesauttaa nivelrustonen terveyttä. 15 Ikääntyvä kissa Ikääntyvä kissa kannattaa käyttää eläinlääkärin tutkimuksissa säännöllisesti, jotta hiipien kehittyvät sairaudet huomattaisiin ajoissa. Mitä aikaisemmin kissan hyvinvointia tukevat toimenpiteet aloitetaan, sitä pidempi ja parempi elämä kissalla on odotettavissa. Onnellisia hetkiä kissasi kanssa toivottaen Vetcare Oy 16 Vetcaren tuotteet kissoille Cothivet® suihke Cothivet® on kasvisuutteita sisältävä desinfioiva haavasumute, jonka tuoksu vähentää kissan mielenkiintoa haavan nuolemiseen. Nuoleminen on lisäksi estettävä suojaamalla haava tai käyttämällä kauluria. Käyttö: Suihkuta haavaan 3-4 kertaa päivässä kunnes haava on parantunut. Pakkaukset: Pullo 30 ja 100 ml. Diarsanyl® pasta Diarsanyl® pasta on ravintolisä, jota käytetään äkillisessä ripulissa. Pasta sisältää montmorilloniittiä, joka suojaa suolen limakalvoa, vähentää ravinnonhukkaa, sitoo myrkkyaineita ja normalisoi ulosteen. Pasta sisältää myös sokereita ja elektrolyyttejä, joita kissa menettää ripulin mukana. Annostus: Pastaa annostellaan 2-7 kg painoiselle kissalle 1 ml 2 kertaa päivässä 3 päivän ajan. Pakkauksessa on annosteluasteikko. Pakkaukset: 10, 24 ja 60 ml. Feliway® kissan naamaferomoni F3 Kun kissa tuntee olonsa turvalliseksi, se hieroo poskiaan tiettyihin paikkoihin kodissa. Kissa merkitsee nämä paikat naamastaan erittyvillä tuoksuaineilla eli feromoneilla, jotka viestittävät levollisuutta ja hyvänolontunnetta sekä toimivat kissan reviirimerkkeinä. Kissan ympäristössä tapahtuvat muutokset kuten muutto, kuljetus, eläinlääkärikäynnit, uudet ihmiset, eläimet ja huonekalut hämmentävät kissaa. Tällöin kissan käyttäytyminen voi muuttua. Kissa saattaa merkata kotia virtsamerkeillä, kynsiä huonekaluja tai vetäytyä omiin oloihinsa ja menettää ruokahalunsa. Feliway® feromonituotteet sisältävät synteettistä naamaferomonia, joka tuottaa kissalle turvallisuuden tunnetta ja mielihyvää. Liuosta käytetään kissan mielialan vakauttamiseen kissaa pelottavissa tilanteissa kuten muuton, lomaasunnolle siirtymisen, kuljetuksen ja eläinlääkärissä käynnin yhteydessä. Feromonia käytetään myös, kun perheeseen hankitaan uusia sisustustarvikkeita taikka siihen liittyy uusi perheenjäsen. Suihketta voidaan käyttää myös kissa- 17 hoitoloissa totutettaessa kissaa uuteen ympäristöön. Tutustu huolellisesti pakkauksen käyttöohjeisiin. Pakkaukset: Haihdutin ja feromonipullo 48 ml, vaihtopullo 48 ml ja suihke 60 ml. Felifriend® kissan naamafermoni F4 Felifriend® suihketta käytetään kissan käsittelytilanteissa. Kissa hyväksyy vieraan ihmisen kosketuksen helpommin, kun tämän käsissä on Felifriend® suihketta. Käyttö: Suihkuta 2 suihkausta kumpaankin kämmeneen, hiero käsiä toisiinsa ja anna alkoholin haihtua. Ojenna kätesi kissan nuuskittavaksi. Voit koskea kissaan muutaman minuutin kuluttua. Käsittele kissaa edelleen varoen. Ei saa suihkuttaa suoraan kissaan. Pakkaus: 25 ml. Ipakitine® jauhe Ipakitine® on munuaisten toimintaa tukeva ravintolisä, joka sisältää kalsiumkarbonaattia ja kitosaania. Jauhe sitoo fosforia, jonka pitoisuus pyrkii nousemaan munuaisten vajaatoiminnasta kärsivillä kissoilla. Korkean fosforipitoisuuden tiedetään olevan vahingollista munuaisille. Annostus: Yksi tasainen annoslusikallinen (1 g) jauhetta 5 painokiloa kohden kahdesti päivässä suun kautta. Jauhe voidaan sekoittaa kissan ruokaan. Annostelua jatketaan aluksi 6 kk ajan, mutta tavallisesti ravintolisän käyttö on elinikäistä. Pakkaus: 150 g. Seraquin® makutabletit Seraquin® tabletit on tarkoitettu kissoille ylläpitämään nivelten terveyttä. Seraquin® sisältää katkaravun kuorijauhoa (glukosamiini) ja rustojauhoa (kondroitiinisulfaatti), joista terve nivelrusto rakentuu. Seraquin® sisältää ruston muodostumiseen tarvittavien ainesosien lisäksi kurkumauutetta, joka on tehokas antioksidantti. Antioksidantit suojaavat kissan elimistöä vapaiden radikaalien tuhoavilta ja ikääntymistä nopeuttavilta vaikutuksilta. Tabletteja voidaan käyttää kaikilla ikääntyvillä kissoilla. Seraquin® tabletit ovat hyvänmakuisia ja maistuvat suurimmalle osalle kissoista makupalana. Käyttö: Alle 5 kg painoiselle kissalle annos on 2 tablettia päivässä ja 5-7,5 kg painoiselle kissalle 3 tablettia 18 päivässä. Annosta voidaan 4-6 viikon annostelun jälkeen laskea 1/2 tabletilla/viikko kunnes ylläpitoannos, joka on puolet aloitusannoksesta, on saavutettu. Tabletti voidaan tarvittaessa murskata ja antaa ruuan joukossa. Pakkaus: 60 x 800 mg. Viacutan® Plus liuos Viacutan ® Plus on välttämättömiä rasvahappoja ja luonnollisia antioksidantteja sisältävä ravintolisä. Elimistö ei pysty syntetisoimaan välttämättömiä rasvahappoja, vaan eläimen tulee saada rasvahapot ravinnon mukana. Välttämättömien rasvahappojen puute saattaa aiheuttaa karvanlähtöä, ihon kuivumista ja hilseilyä. Antioksdantit tukevat elimistön oman puolustusjärjestelmän toimintaa. Annostus: 1-2 pumpun painallusta tai kapselia 10 painokiloa kohden päivässä ruuan päällä tai siihen sekoitettuna. Annostelua tulisi jatkaa ainakin 8 viikon ajan. Pakkaukset: 100 ml pumppupullo, kapselit 40 x 500 mg. Viatop® geeli Viatop® on luonnollinen kutinaa hillitsevä geeli kaikille eläimille. Geelin kutinaa lievittävä vaikutus perustuu sen sisältämään raffinoosi-sokeriin. Annostus: Geeliä levitetään ohuelti kutisevalle ihoalueelle 2-3 kertaa päivässä. Ei sisällä antibiootteja eikä kortikosteroideja. Pakkaus: 125 ml. Zentonil® tabletit Zentonil® sisältää S-adenosylmetioniinia, joka tukee maksan toimintaa. Annostus: 5 kg painoiselle kissalle annetaan yksi 100 mg vahvuinen tabletti päivässä sellaisenaan suoraan suuhun. Älä halkaise tai liuota tablettia, sillä se on päällystetty ja tarkoitettu sulamaan vasta ohutsuolessa. Pakkaus: 30 tablettia. 19