Teemasivut 25­37: kasvukauteen valmistautuminen yara suomen lehti maatalouden ammattilaisille 1/10 leveämmäksi isohannin tilalla nurmesta huippusato sivut 38­41 sivu 7 metsän kalium-hiven uutuuslannoite sivut 26­30 evolo-hybridirukiissa satopotentiaalia sivut 16­19 Tero Hemmilä aloitti Yara Suomen toimitusjohtajana. Yara Suomen lehti maatalouden ammattilaisille. ISSN 0356­081 3 58. vuosikerta Julkaisija: Yara Suomi Oy Päätoimittaja: Seija Luomanperä Toimituspäällikkö: Tuulikki Niskanen Avustaja: Anu Artjoki Ulkoasu: Flow design Painopaikka: PunaMusta Oy Postiosoite: PL 900, 00181 Helsinki Puhelin: 010 215 111 Faksi: 010 215 2126 Sähköposti: etunimi.sukunimi@yara.com leipa.leveammaksi@yara.com Internet: www.yara.fi Seuraava lehti ilmestyy 14.6. Teemana ovat lannoitusvuoden alku ja kasvukauden aikaiset viljelytoimet. Lehden paperi on valmistettu Suomessa. Painotuote Tieto hyödyksi Paljon on pohdittu sitä, miten tieto liikkuu parhaiten? Kysyimme sitä asiakastyytyväisyystutkimuksessa ja vastaukseksi saimme, että Leipä leveämmäksi -lehti on edelleen ykkönen, kun puhutaan esimerkiksi tutkimustuloksista, uusista tuotteista ja tuote muutoksista. Sähköisiä kanavia käytetään mielellään ajankohtaisten asioiden, kuten lannoitteiden markkinatiedon seuraamiseen, kasvinsuojelukysymyksiin ja tietenkin säätietoihin. Perinteisellä kirjeelläkin on kannattajansa. Viestintäämme on tämän vuoden alusta uudistettu. Nettisivut www.yara.fi on saanut uuden ilmeen ja sieltä löydät ajankohtaista tietoa yrityksestä ja tuotteista. Siellä on myös tietoa ravinteiden vaikutuksesta. Syvällinen viljelyosaaminen on kuitenkin keskitetty Farmit.net-portaaliin, jossa Yaran lisäksi tietoa tarjoavat muutkin maatalouden ammattilaiset. Leipä leveämmäksi aloittaa 58.vuosikertansa myös hieman uudistuneena. Julkaisemme tänä vuonna neljä numeroa, joiden teemat ovat: kasvukauteen valmistautuminen, lannoitusvuoden alku ja kasvukauden aikaiset viljelytoimet, viljelysuunnittelu ja koetulokset. Teemat valitsimme niin, että ne mahdollisimman hyvin palvelisivat lukijoitamme ­ viljelijöitä, neuvojia, opiskelijoita ja muita sidosryhmiä. Erityisesti haluamme tuoda Kotkaniemen tutkimusaseman tulokset hyötykäyttöön. Tässä lehdessä on kuusi juttua, jonka lopussa on nettihiiri. Se tarkoittaa, että lisää tietoa aiheesta löydät Farmitista. Palaute ja juttuvinkit ovat aina tervetulleita. Seija Luomanperä Yara lyhyesti Yara International ASA on globaali kemianalan yritys, joka valmistaa ja markkinoi lannoitteita ja nitraatteja, ympäristönsuojeluun käytettäviä tuotteita sekä kaasuja ja typpipohjaisia kemikaaleja teollisuuskäyttöön. Yaran osuus maailmanlaajuisista lannoitemarkkinoista on seitsemän prosenttia. Työntekijöitä on noin 8 000. Liikevaihto vuonna 2008 oli noin 10 miljardia euroa. Yara on listautunut Oslon pörssiin. Yara Suomi on tytäryhtiö, joka myy ja markkinoi moniravinteisia lannoitteita maatalouteen, puutarhan- ja metsänhoitoon. Tarjoamme tuotteita myös eri teollisuuden aloille. 2 Yara Suomi | Leipä leveämmäksi 1/2010 Sisältö 1/2010 palstat: Selvitä nurmien reservikalium Maan reservikalium kuvaa viljavuuskaliumia paremmin nurmien kaliumlannoitustarvetta. 2......Pääkirjoitus 4......Lopputuote esittelyssä: Hernekeitto 6......Ajankohtaista: Ravinnetase 7.......Uutiset: Metsänlannoitukseen uutuustuote 8......Uutiset: Laadukkaat lannoiterakeet 10.....Kumppani: Lajikeuutuuksia 11......Yarassa töissä: Aluemyyntipäällikkö 12.....Kotkaniemessä tutkittua: Kasvien esikasviarvo 14.....Air1® pakokaasujen puhdistuksessa 15.....Kasvuohjelma: Marble-kevätvehnä 16.....Henkilöhaastattelussa: Tero Hemmilä 20....Asiantuntija: Nurmi tarvitsee kaliumia 22....Asiantuntija: Rikki nostaa satoja 20­21 Rikkilannoitukseen vaihtoehtoja YaraMila-lannoitteissa on rikkiä 2­6 %. Lisärikkilannoitusta voivat tarvita esimerkiksi öljykasvit ja myllyvehnä. 22­23 Teema: 25....Teeman pääkirjoitus 26....Laadukasta satoa 32....Pelkkä typpi ei riitä 34....Mansikan lannoitus 36....Kasvinsuojelusta sadolle laatua YaraMilassa hyvä raelujuus ja pyöreys Laadukas lannoite ja oikeat levittimien säädöt takaavat tasaisen levityksen. lopuksi: 38....Tilareportaasi: Tähtäimessä hyvä nurmisato 42....Ravinne: Kalsium 43....Pellon eläin: Leppäkerttu 8­9 Kansikuva: Timo Talus Yara Suomi | Leipä leveämmäksi 1/2010 3 Lopputuote Hernekeitto taipuu tekijänsä mukaan Valkuaispitoisesta herneestä valmistettu keitto on vanha ruokalaji. Hernekeitto valmistetaan kuivatuista herneistä, joita keitetään liotuksen jälkeen muutama tunti savustetun porsaanpotkan kanssa. Keittoon lisätään porsaan lapaa tai etuselkää, sipulia ja meiramia. Keittoon voi käyttää vaihtoehtoisesti ruskistettua jauhelihaa, rapeaksi käristetty pekonia tai vaikkapa makkaraa. Sinappi kuuluu perinteisesti hernekeiton lisukkeeksi. Nykyään valmishernekeittoa syödään pikaruuan tapaan. Säilykekeittoa voi terästää savulihalla ja sipulilla. Hernekeiton voi tehdä myös ilman lihaa ja kokeilla sopan höysteeksi porkkanaa, valkosipulia, paprikaa, kaltattua tomaattia tai hillosipuleita. Hernekeitto on siitä mukava ruokalaji, että sitä voi muunnella ja täydentää aina oman makunsa mukaan. Hernettä on viljelty pohjolassa satojen, jopa tuhansien vuosien ajan. Nykyisin sato jaetaan käyttötapansa mukaan pelto- ja tarhaherneeseen. Peltoherneen siemenet käytetään kuivattuina ruoka- tai rehuteollisuudessa, kun taas pakaste- ja säilyketeollisuuteen korjattavasta tarhaherneestä käytetään kypsymättömät siemenet tai koko palko. Teksti: Anu Artjoki Torstai on keittopäivä Hernekeittoa syödään torstaisin sekä laskiaisena. Jälkiruokana on pannukakku hillon kera. 4 Yara Suomi | Leipä leveämmäksi 1/2010 Yara Suomi | Leipä leveämmäksi 1/2010 5 Kuva: Janne Viinanen Ajankohtaista Ennätyksellisen hyvä fosforitase Fosforin peltotase oli Suomen pelloilla viime kasvukaudella lähes nolla eli sadot sisälsivät melkein saman verran fosforia kuin sitä maahan annettiin. R avinteiden peltotase mittaa ravinteiden käytön tehokkuutta. Mitä pienempi tase, sen tehokkaampaa on ravinteiden käyttö. Tase kuvaa siten ravinteiden ylijäämää, joka jää joko maahan tai kulkeutuu pois pellosta. Tase on kuitenkin laskennallinen, sillä kasvit ottavat osan käyttämästään fosforista maasta ja osa vuosittaisesta lannoitefosforista sitoutuu maahan. Suomen Gallup Elintarviketieto on laskenut maatalouden ravinnetaseet Yara Suomen toimeksiannosta jo usean vuoden ajan. Yarassa peltotaseita käytetään yrityksen toimintajärjestelmän mittareina. Tasetiedot ovat hyödyksi niin tuotekehityksessä kuin viljelyneuvonnassakin. Fosforitase lasketaan vähentämällä koko maan satojen sisältämästä fosforista se määrä fosforia, joka tulee peltoon karjanlannassa tai lannoitteissa. Viime vuonna fosforitase oli ennätyksellisen hyvä ­ vain 0,3 kiloa peltohehtaaria kohti. Karjanlannassa fosforia levitettiin peltoihin keskimäärin 6,3 kiloa hehtaarille ja lannoitteissa 5,2 kiloa hehtaarille. Lannoitefosforin käyttö putosi edellisestä vuodesta 36 %. Syy tähän oli lannoitteiden hintojen nousu. Tyydyttävässä fosforiluokassa on 33 % peltomaista ja niissä viljoille suositeltu fosforilannoitus on 8­14 kiloa viljalajista riippuen. Jos odotettu hehtaarisato on 5 000 kiloa, fosforilannoitusta suositellaan lisättävän 3 kiloa ja jos päästään 6 000 kiloon, fosforilannoitusta saisi lisätä 6 kiloa taulukkoarvoista. Hyvässä viljavuusluokassa peltomaista on 14 %. Siellä fosforilannoitus on suositusten mukaan 4­10 kiloa hehtaarille 4 000 kiloa sadolle. Viljavuudeltaan korkeassa ja arveluttavan korkeassa luokassa peltomaista on 8,5 %. Niissä luokissa viljoille ei suositella lainkaan fosforilannoitusta. Ravinnetase, fosfori kg/ha 45 Fosforin peltotase kg P/ha 40 35 30 25 20 15 10 5 0 1985 1986 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 RiiTTääkö pelTojen fosfoRi? Viljavuuspalvelun maa-analyysitietojen mukaan Suomen pelloista on 45 % punaisella leimalla merkittyjä eli fosforiluokka on huono­välttävä. Välttävässä luokassa viljoille suositellaan 16­22 kilon fosforilannoitusta hehtaaria kohti, kun odotettu viljasato on 4 000 kiloa. "Suomen pelloista on 45 % fosforiluokaltaan punaisella." Seija Luomanperä seija.luomanpera@yara.com 6 Yara Suomi | Leipä leveämmäksi 1/2010 Uutiset Uutuus suometsien lannoitukseen: Metsän Kalium-hiven S uomessa on ojitettuja suometsiä noin 5 miljoonaa hehtaaria. Vajaa 2 miljoonaa hehtaaria näistä on aikanaan peruslannoitettu. Tulokset ovat olleet erinomaisia, jo neljännes hakkuumahdollisuuksista on suometsissä. Kuivatuksen seurauksena peruslannoitettujen suometsien ravinnetila on typen osalta tavallisesti erittäin hyvä. Myös fosforin vaikutus jatkuu valtaosalla kohteista edelleen. Tällaisilla kohteilla on kuitenkin hyvin tyypillisesti ankara kaliumin ja boorin puutos. Metsän Kalium-hiven on oikea lannoite näille kohteille. Se sisältää kaliumia 30 prosenttia ja booria 0,5 prosenttia. Korkean kaliumpitoisuuden takia lannoitteen käyttömäärä on vain 250­350 kiloa hehtaarille, ja silti päästään kaliumlisäyksessä 75­105 kilon hehtaaritasoon. Näin suureen määrään ei muilla keinoilla kohtuukustannuksin päästä. Metsän Kalium-hiven on myös ympäristön kannalta hyvä tuote. Se ei sisällä lainkaan vesistöjä rehevöittäviä ravinteita. Lannoite voidaan turvallisesti levittää myös ojien kunnostuksen jälkeen. Metsän Kalium-hiven on saatavissa kesäkuusta lähtien 650 kilon suursäkissä. Suometsän lannoitustarpeen selvittäminen on helppoa neulasanalyysin avulla. Nyt on aika ottaa neulasnäytteet. Viljavuuspalvelun (www.viljavuuspalvelu. fi) tekemä analyysi sisältää lannoitussuosituksen. Lannoitukseen voi kysyä apua myös omalta metsäneuvojalta. Lue lisää metsänlannoituksesta. www.farmit.net, www.yara.fi Teksti: Myyntipäällikkö Petri Kortejärvi, Yara Suomi Oy suometsät tuottavat hyvää satoa. Tällä kohteella harvennuksella on jo kiire. neulasanalyysin perusteella kohteella on ankara kaliumin puutos. suRffaa uusiTuille neTTisivuille Yara Suomella on uudet, entistä ehommat www.yara.fi ­nettisivut. Sivuilla on satsattu lannoitetietoon ja nyt teollisuustuotteet esitellään laajasti. Osoitteesta löytyy perustietoa ravinteista ja lannoituksesta, mutta syväosaaminen on edelleen vanhassa tutussa paikassa Farmit.net:in kasvinviljelykanavan lannoiteosiossa. Nettiuudistus on toteutettu samaan aikana myös 12 muussa Yara maassa. Loppujen sivut uudistetaan tämän vuoden kuluessa. Yara Suomi | Leipä leveämmäksi 1/2010 Kuva: Petri Kortejärvi 7 Uutiset YaraMila-lannoitteilla levitys tasaista Lannoitteiden sujuvan käytön ja onnistuneen levityksen kannalta on tärkeää, että lannoitteet ovat mahdollisimman tasalaatuisia. L annoitteen laatuominaisuudet ja levitettävyys nousevat vahvasti esille lannoitteiden pintalevityksessä. Yara Suomen NPKS -lannoitteet valmistetaan tasalaatuisiksi, mikä korostuu tuotteiden, ja erityisesti ravinteiden, tasaisena levittymisenä pintalannoitusta tehdessä. Tasainen raekoko on ehdoton edellytys hy- vän levitystuloksen syntymiselle. Tietyillä konevalmistajilla levittimen mukana tulee jopa pieni seulalaatikko, jolla voi testata lannoitteen raekokojakauman, millä on vaikutusta levittimen säätöarvoihin. YaraMila NPKS ­lannoitteiden rakeista 98 % on välillä 2­5 mm. Tämä on erittäin hyvä tulos, sillä pienten ja toisaalta isojen rakei- den suhteellisen iso osuus lannoitteessa saa aina aikaan epätasaisuutta varsinkin levitysalueen reunoilla. hyvä Raelujuus Lannoiterakeen kovuus eli raelujuus, on tärkeä pintalevityksen onnistumisen kannalta. Konevalmistajat kehittävät ominaisuuksia siten, että lannoiterakeet eivät rikkoutuisi levitysvaiheessa. Jos rikkoutumista tapahtuu, levitystasaisuus kärsii. YaraMila NPKS -lannoitteiden raelujuus on vähintään 50 Newtonia. Ne kestävät hyvin pintalevittimien siiven iskut rikkoutumatta ja näin ollen levittäytyvät tasaisesti. Kuva: Rautakesko Oy Muista kiertokoe kylvölannoittimissa Kylvölannoittimissa lannoitteen levitysmäärä saadaan kohdalleen tekemällä kiertokoe jokaiselle käytössäsi olevalle lannoitelajikkeelle ennen kylvöä. Näin varmistetaan oikea käyttömäärä hehtaarille. punnittua tarkkuutta lannoitteenlevitykseen saa Bogballen uudella vaakamallilla ja uusimmalla Calibrator Zurf -ohjaimella, jossa mm. päivitys hoituu usB-muistitikulla helposti. 8 Yara Suomi | Leipä leveämmäksi 1/2010 Kuva: Hankkija-Maatalous Oy Rakeen pyöReys vaRmisTaa Tasaisen syöTön Lannoiterakeen pyöreys varmistaa lannoitteen tasaisen syötön kylvölannoittimissa ja pintalevittimissä. Niin halkaisijaltaan kuin painoltaan mahdollisimman tasakokoiset lannoiterakeet takaavat, etteivät YaraMila NPKS -tuotteet lajitu säkissä tai kylvölannoittimen säiliössä. Näin ne levittyvät tasaisesti myös lannoitteiden pintalevittimillä. veRTaile eRi konevalmisTajia Levitystasaisuus on keskeisellä sijalla, kun vertailee eri konevalmistajien nettisivuja ja -esitteitä. Konevalmistajat vaikuttavat lannoitteen levitystasaisuuteen erilaisilla teknisillä ratkaisuilla. On kuitenkin muistettava, että saadakseen parhaimman hyödyn tekniikan viimeisimmistä sovelluksista, tulee myös käytettävän lannoitteen olla laadultaan kunnollista. Lannoitteen pintalevittimien valmistajien kotisivuilta löytyy valmistaja- ja tuotekohtaiset säätöarvot eri levitintyypeille ja lannoitteille. Kun tietää oman levittimen merkin, mallin sekä työleveyden ja antaa halutun ajonopeuden sekä kilomäärän hehtaaria kohden avautuu tuotevalikoima, josta voi valita haluamansa lannoitteen. Tämän jälkeen avautuu uusi sivusto, josta selviää levittimen säätöarvot kyseiselle tuotteelle. saksalaisen amazonen laajasta levitinmallistosta löytyy sopiva pintalevitin jokaisen tilan tarpeisiin. Kuva: Suomen Yrittäjien Maatalous Oy Lue lisää lannoitteiden turvallisesta käytöstä. www.farmit.net Teksti: Tuotepäällikkö Marko Toimela, Yara Suomi Oy saksalaisessa Rauchin levittimessä on helppokäyttöinen kiertokoevarustus ja taulukot yaran lannoitteille. näin varmistetaan hyvä levitystarkkuus. Yara Suomi | Leipä leveämmäksi 1/2010 9 Kumppani Uutuuslajikkeilla parempaan kannattavuuteen Boreal on tuonut kuluvan kauden siemenkauppaan useita lajikeuutuuksia. Kysyntä on suosinut öljy- ja valkuaiskasveja, kun tuotantoon haetaan tasapainoa. Öljykasviuutuuksien saatavuus onkin jo rajoitettua ja härkäpavun siementä ei käytännössä enää ensi kevään kylvöille ole. V anhan viisauden mukaan huonoista perustuksista kärsii koko lopputulos. Jos koskaan, niin tässä markkinatilanteessa kannattaa panostaa viljelyn perustaan eli lajikevalintaan ja laadukkaaseen kylvösiemeneen. Vaihtoehtoisten viljelykasvien lisäksi kannattavuutta voi parantaa myös viljelemällä uusia, kilpailukykyisempiä lajikkeita. edvin-ohRa kannaTTavuusveRTailussa Uutuudet tuovat säännönmukaisesti lisäetuja vanhempiin lajikkeisiin verrattuna. Esimerkiksi rehu- ja tärkkelysohra Edvinillä on satotasoa saatu nostettua lähes 10 %:a vanhempaan Erkki-ohraan verrattuna. Nykyisilläkin viljan hinnoilla ja varovaisella 4 000 kg:n satotasolla lisätuottoa Edvinin kaltainen korkean satopotentiaalin lajike tuo n. 40 /ha vanhempaan lajikkeeseen verrattuna. Lisäksi valitsemalla taudinkestävän Edvinin viljelijä voi saavuttaa kustannussäästöä toiset n. 40 /ha jokaiselta tautiruiskutuskerralta. Uusien monitahoisten ohrien korrenlujuus on myös parantunut oleellisesti ja tämä näkyy Edvinilläkin. Luja korsi tuo helpotusta puintiin ja säästöä sadon kuivatuskustannuksiin. lajikeuuTuuksia öljykasviviljelyyn Lisääntyvään öljykasviviljelyyn on Borealin kautta tarjolla useita lajikeuutuuksia. Rypsin lajikevalikoimaa on täydennetty huippusatoisalla ja korkean öljypitoisuuden omaavalla Cordelialla. Rapsissa kiinnostusta on saanut osakseen erityisesti Cordelia on huippusatoisa ja korkean öljypitoisuuden omaava uutuusrypsi. 10 Yara Suomi | Leipä leveämmäksi 1/2010 Kuva: Boreal Kasvinjalostus Oy maRBlesTa leipävehnää Lajikevalinnalla on oleellinen yhteys kannattavuuteen myös silloin, kun vehnästä tavoitellaan myllykelpoista satoa. Kuluvalla satokaudella puhuttanut vehnän valkuaispitoisuus on lajikkeen geneettinen ominaisuus, vaikkakin myös lohkon valinnalla ja kasvukauden aikaisilla viljelytoimenpiteillä osaltaan vaikutetaan valkuaisen määrään. Erinomainen vaihtoehto leipävehnän tuotantoon on uutuusvehnä Marble. Keskimyöhäisenä lajikkeena se omaa erittäin kovan satopotentiaalin ilman, että viljelyvarmuudesta tai laadusta jouduttaisiin tinkimään. Marblen jyvä on isoa ja sakoluku korkea ja kestävä. Valkuaispitoisuus on hyvä, se on Kruunu ja Zebra-lajikkeiden tasoa. Päätyypin vehnien tapaan Marblen valkuaista voidaan nostaa typpilannoitusta jakamalla. aikainen hybridikevätrapsi Trapper, joka on koetulosten valossa ollut muita markkinoilla olevia rapseja selvästi satoisampi. Teksti: Markkinointipäällikkö Satu Pura, Boreal Kasvinjalostus Oy Yarassa töissä Aluemyyntipäälliköltä lannoitusvinkkejä luemyyntipäällikkö jarkko puustisen monipuoliseen työnkuvaan kuuluu ravinnetuntemuksen ja lannoitetietouden neuvontavastuu K-maatalous kaupoille, neuvontajärjestöille sekä viljelijöille. Hän järjestää yhteistyössä maatalouskauppiaiden, paikallisten neuvonta- ja tuottajajärjestöjen sekä metsänhoitoyhdistysten kanssa erilaisia viljelijäneuvontatilaisuuksia. ­ Tapahtumissa käy paljon viljelijöitä ja metsänomistajia, ja jos ei kasvokkain osuta, niin lannoitus- ja ravinnetietoutta annan myös puhelimitse. Puhelimeen tulee usein vastattu tienpäältä, hymyilee Puustinen. ­ Työkenttäni ulottuu aina Etelä- ja Pohjois-Karjalasta, Savon ja Keski-Suomen kautta Kainuuseen asti, hän täsmentää. Yaran palveluksessa toimii kymmenen aluemyyntipäällikköä ympäri Suomea. Puustinen aloitti työuran lannoitealalla vuonna 2005. ­ Mukavinta työssäni on sen vaihtelevuus. Tapaan erilaisia ihmisiä ja usein työpäivän aikanakin päivän suunnitelmat vaihtuvat. Agronomiset perusteet maanviljelyksessä eivät ole vuosien varrella juurikaan muuttuneet, mutta maatalousalan toimintaympäristö uudistuu jatkuvasti. ­ Yaran laajan ja laadukkaan lannoitevalikoiman takana on helppo seistä. Maatalouskaupoista löytyy asiantuntevia myyjiä sekä työkavereiden kanssa meillä on hyvä yhteishenki ja puhallamme yhteen hiileen, Puustinen toteaa tyytyväisenä. A metsien boorinpuutos askarruttaa Puustiselta on viime aikoina tiedusteltu metsien kasvuhäiriöistä, jotka johtuvat boorin puutoksesta. Boorinpuutos on yleinen vaiva Itä- ja Pohjois-Suomessa. Aluemyyntipäällikön mukaan Yara Suomen lannoitusvalikoimasta löytyy sopivat tuotteet metsien terveyslannoitukseen. Lannoitteiksi käyvät Booriravinne, Metsän NP 2 ja Pellonmetsityksen PK 1. Yara Suomi | Leipä leveämmäksi 4/2009 Teksti ja kuva: Tuulikki Niskanen 11 Kotkaniemessä tutkittua Kevätvehnästä saatiin huippusato puna-apilanurmen jälkeen Kotkaniemessä on jo 1960-luvulta lähtien tutkittu miten erilaiset lannoitusratkaisut vaikuttavat vehnän satoon ja valkuaispitoisuuteen. Tutkimusten kohteina ovat lannoituksen lisäksi olleet lajikkeet, kasvinsuojelu ja viljelytekniikka. uonna 2007 aloitetussa kenttäkokeessa haluttiin selvittää esikasvien vaikutus kevätvehnän satoon. Kokeeseen valittiin kolme ominaisuuksiltaan poikkeavaa esikasvia: Punaapilanurmi, heinänurmi ja ohra. Jälkivaikutusvuotena kevätvehnällä oli kolme lannoitustasoa. Typpilannoituksen lisääminen 90 kilosta 150 kiloon hehtaaria kohti nosti odotetusti vehnän satoa, keskimäärin noin 1 000 kg/ha ja korotti samalla sadon valkuaispitoisuutta 0,9 %-yksiköllä. Lannoituksen lisääminen nosti vehnän satoa enemmän heinänurmen jälkeen kuin puna-apilanurmen jälkeen. Esikasvin vaikutus kevätvehnän satoon oli jopa yllättävän suuri. Matalammalla lannoitustasolla saatiin puna-apilanurmen jälkeen peräti 1 600 kg suurempi sato kuin heinänurmen jälkeen. Suuremmallakin lannoitustasolla satoero oli puna-apilan hyväksi 1 100 kg/ha. Ohran esikasviarvo asettui puna-apilan ja heinän puoliväliin. Puna-apilan jälkeen saatiin myös laadultaan paras jyväsato. Valkuaispitoisuudet olivat puna-apilan jälkeen lähes 2 %-yksikköä suuremmat kuin heinän jälkeen. Myös tuhannen siemenen painot ja hehtolitran 12 Yara Suomi | Leipä leveämmäksi 1/2010 V painot olivat merkittävästi suuremmat apilan jälkeen. nelivuoTinen kenTTäkoe Vuonna 2007 koko koealueelle kylvettiin ohraa. Osaan koeruuduista kylvettiin lisäksi puna-apilan tai heinän (timoteinurminata) siementä. Syksyllä 2008 yhden vuoden lannoittamaton puna-apilanurmi ja heinänurmi murskattiin ja kynnettiin samaan aikaan kuin suositusten mukaisesti lannoitettu ohra-esikasvi. Keväällä 2009 kylvettiin koko koealueelle Marble-kevätvehnää jälkivaikutusten mittaamiseksi. Kasvukaudella 2010 tullaan selvittämään vielä toisen vuoden jälkivaikutus. Peltolohkon maalaji on runsasmultainen hiesuinen hieno hieta. Pellon kasvukunto ja rakenne ovat hyvät, pH on 6,0 ja viljavuusluvut vähintään tyydyttävät. Kevätvehnän tasapainoinen ravinteiden saanti varmistettiin YaraMila Pellon Y 1 -lannoitteella (NPKS 27-2-3-2,5). apilalle Typpeä ilmakehäsTä sisältää 150­200 kg typpeä/ha orgaaniseen ainekseen sitoutuneena. Runsastyppinen kasvusto hajoaa kynnön jälkeen maassa mikrobitoiminnan tuloksena, jolloin maahan vapautuu seuraaville kasveille käyttökelpoista typpeä. Lannoittamattoman heinänurmen typpipitoisuus on sitä vastoin erittäin matala. Tämän johdosta mikrobit joutuvat käyttämään hajotustyöhönsä maan liukoisia typpivaroja, näin seuraavan kasvin käyttöön jää vähemmän käyttökelpoista typpeä. Sama ilmiö tapahtuu oljen maahan kynnön yhteydessä, kun olkimassan hajottaminen sitoo typpeä. Kynnettäessä olki maahan suositellaankin typpilannoituksen lisäämistä. Kenttäkokeen heinänurmea voidaan hyvin verrata heinänurmen lopetukseen tilanteessa, jossa toista satoa ei ole lannoitettu. apilan jälkeen vehnää, heinän jälkeen mallasohRaa Puna-apilan hyvä jälkivaikutus perustuu pääosin biologisen typensidonnan hyödyntämiseen. Hyvä puna-apilakasvusto voi Apila- ja heinänurmen erilaisen esikasviarvon hyödyntäminen on haasteellista. Viljelijän kannattaa hyödyntää apiloiden ja muiden palkokasvien erinomainen esikasviarvo kylvämällä seuraavaksi kasviksi syys- tai kevätvehnä, jolloin kasvukauden aikana hitaasti vapautuva typpi nostaa sekä jyväsadon määrää, että sen valkuaispitoisuutta. Heinänurmen jälkeen viljelijän taas kannattaa kylvää esimerkiksi mallasohraa, sillä näin valkuainen pysyy helpommin hallinnassa. Ympäristömielessä heinäkasvustojen viljely on suotavaa varsinkin vesistöjen läheisyydessä. Kasvukauden aikana ne estävät typpeä huuhtoutumasta ja hajotessaan voivat jopa sitoa maan liukoista typpeä. Runsastyppisen kasvuston kynnön jälkeen seuraava kasvi tulisi kylvää mahdollisimman pian. Typen huuhtoutumista voidaan oleellisesti vähentää viljelemällä palkokasvien ja heinäkasvien seoksia ja välttämällä liian aikaista syyskyntöä. Lue lisää Kotkaniemen tutkimustuloksia. www.farmit.net Teksti: Tutkimuspäällikkö Raimo Kauppila, raimo.kauppila@yara.com Tunnista kasvien esikasviarvo Kasvi on useimmiten itselleen huonoin esikasvi. Kevätvehnän esikasvit ovat paremmasta huonompaan: apilanurmi > apilapitoinen nurmi > herne > rypsi > kaura > ohra > kevätvehnä. Monivuotisilla nurmilla on yleisesti ottaen hyvä esikasviarvo, kun ne ovat osana monivuotista viljelykiertoa. Monivuotisten nurmien hyvään esikasviarvoon vaikuttaa myös karjanlannan käyttö. Lannoittamattoman lyhytikäisen heinäkasvuston esikasviarvo on sitä vastoin huono. Rypsillä ja rapsilla on hyvä esikasviarvo, mutta ne vaativat hyvää maan rakennetta tuottaakseen suuret ja hyvälaatuiset siemensadot. TyppilannoiTusvaikuTus Mitä suurempi maahan muokatun kasvuston typpipitoisuus on, sitä nopeammin ja enemmän typpeä vapautuu seuraavan kasvin käyttöön. Palkokasvien typpipitoisuus on korkea (3 %). Niiden hyvä esikasviarvo perustuukin pääosin typpilannoitusvaikutukseen. Puhtailla heinäkasvustoilla ei sen sijaan ole välitöntä lannoitusvaikutusta, koska kasvuston ja varsinkin juuriston typpipitoisuus jää alle 1,5 prosentin. Tällöin kasvuston sisältämä typpi kuluu mikrobien hajotustyöhön. Esikasviarvot 9 000 8 000 7 000 6 000 Sato kg/ha 5 000 4 000 3 000 2 000 1 000 0 Esikasvi: 10,7 11,1 11,4 11,6 12,1 12,5 12,4 13,1 13,3 19 18 17 16 14 13 12 11 10 9 8 7 Heinänurmi 90 kg N/ha Ohra 120 kg N/ha Puna-apilanurmi 150 kg N/ha Valkuaispitoisuus % 13 15 kevätvehnästä (marble) saatiin puna-apilan jälkeen huippusato (pylväät) ja korkea valkuaispitoisuus (janat). lannoitteena yaramila pellon y 1 (npks 27-2-3-2,5). lannoitetasot: 333 kg, 444 kg ja 555 kg/ha. lannoitteessa typpeä: 90 kg, 120 kg ja 150 kg/ha. Yara Suomen Kotkaniemen tutkimusasema 2009 vaikuTukseT maan ominaisuuksiin Monivuotiset nurmet parantavat maan rakennetta ja vedenläpäisykykyä. Varsinkin palkokasvien vahva ja syvälle tunkeutuva paalujuuristo jättää huokosia ja kuohkeuttaa myös pohjamaata. Maahan muokattu runsas ja typpipi- toinen orgaaninen aines monipuolistaa maaperän pieneliöstöä. Aktiivinen pieneliöstön toiminta edistää hyvän mururakenteen muodostumista, joka parantaa etenkin poudanaroilla maalajeilla maan vedenpidätyskykyä ja pienentää hiesu- ja savimailla maan kuorettumisriskiä. Yara Suomi | Leipä leveämmäksi 1/2010 Teksti: Juha Sarlund juha.sarlund@yara.com Kirjoittaja toimii liiketoimintapäällikkönä Yara Suomi Oy:ssä. Työkoneiden pakokaasut puhtaammiksi ­ Air1® AdBlue® Monella saralla ilmastokeskustelu käy kuumana. Erityinen puheenaihe on joko kasvihuonekaasupäästöt tai hiilijalanjälki. E U:n alueella sitovat rajat päästölähteille on sovittu vain typenoksideista (NOx), hiilimonoksidista, partikkeleista ja palamattomista hiilivedyistä. Typenoksidit tuottavat otsonia aiheuttaen keuhkosairauksia. Eniten NOx-päästöt vaikuttavat lapsiin. Lisäksi NOx-laskeumat vesistöihin aiheuttavat rehevöitymistä. mooTToRiTekniikkaa Työkoneiden päästörajat EU:ssa on määritetty Non Road Mobile Machinery -direktiivissä. Vuoden 2011 alusta voimaan astuvat Stage 3B -päästörajat, jolloin työkonevalmistajat ottavat käyttöön uutta tekniikkaa NOx-rajojen alittamiseksi. Vaihtoehtoina on joko selektiivinen katalyyttinen pelkistys (SCR) tai pakokaasun kierrätys (EGR). Näistä SCR-tekniikassa moottorin pakokaasut jälkikäsitellään AdBlue-lisäaineella. aiR1® adBlue® Air1 AdBluelle on 12 kuukautta. Erityisesti on huolehdittava AdBluen siirrosta hallitusti ja puhtaasti varastoastiasta koneen tankkiin. Kysy tarkat ohjeet AdBluen käytöstä joko jälleenmyyjältä tai Yarasta. Air1 AdBlueta on saatavilla sekä pakattuna 10, 30, 200 ja 1 000 l astioihin että irtona. Saatavuudesta löytyy tietoa verkkosivultamme www.yara.fi. Lisäksi yhteistyökumppaneitamme jakelussa ovat suurimmat öljy-yhtiöt, auto- ja työkonevalmistajat sekä maatalouskauppa. TyökonemaRkkinaT sCR-Tekniikan hyödyT Työkoneisiin: a) SCR-tekniikan taloudellisuus vs. EGR-tekniikka b) tekniikan soveltuvuus (jäähdytys, laitteistokoko) c) paikalliset päästövaatimukset (satamat, kaupunkikeskustat) d) julkisten palveluiden pisteytysjärjestelmät Tulevaisuudessa vuonna 2014 Stage 4 kiristää edelleen päästömääräyksiä, mikä tuonee kaikkiin työkonemoottoreihin SCR:n ja toivottavasti Air1 AdBluen. Kysy AdBlueta lähimmästä maatalouskaupastasi tai Yara Suomen tilauspalvelusta (puh: 010 215 1025, sähköposti: tilauspalvelu@yara.com). adBluen lastausta yaran terminaalissa. Ensimmäisenä SCR:n työkonemarkkinoilla esitteli ACGO Sisu Power, seuraavina muun muassa Scania, Volvo, Mercedes Industrial Engines ja Deutz. AdBlue-lisäaine on ISO-standardoitu urealiuos. Suomessa Yara valmistaa AdBlueta Harjavallassa omalla tuotemerkillä Air1. Saksalainen autovalmistajien kattojärjestö Verband der automobilindustrie omistaa AdBlue-tuotemerkin. AdBlue lisätään omaan säiliöön, josta se suihkutetaan pakokaasun sekaan. Pakokaasusarjassa on katalysaattori, missä AdBlue pelkistää typenoksidit typeksi ja vedeksi. AdBlue ei ole vaarallinen aine. Se on säilytettävä lämpimässä, sisätiloissa auringonvalolta suojassa. Suositeltu käyttöikä 14 Yara Suomi | Leipä leveämmäksi 1/2010 Teksti: Juha Liespuu juha.liespuu@yara.com Kirjoittaja toimii kehityspäällikkönä Yara Suomi Oy:ssä. Kasvuohjelmalla Marble tuottaa laadukkaan sadon Marble-myllyvehnä on keskimyöhäinen, kasvuaikaluokassaan erittäin satoisa kevätvehnä. Marblen valkuaispitoisuus on satotason huomioiden hyvä. Lajikekohtaisella Kasvuohjelmalla Marblen satoja laatuominaisuudet saa parhaiten hyödynnettyä. K eskimyöhäisenä lajikkeena Marble soveltuu parhaiten viljelyyn I- ja II-viljelyvyöhykkeelle sekä III-viljelyvyöhykkeen edullisimmille alueille. Marble on kokeissa menestynyt hyvin eri maalajeilla, etenkin savi- ja liejusavimailla. Myös multavilla mailla Marblen satotulokset ovat olleet hyviä. lannoiTus useassa osassa le typpeä ja rikkiä sisältävällä YaraVita Thiotrack-lehtilannoitteella. TauTiToRjunTasuosiTus alueellisesTi Savimailla YaraMila NPKS -lannoitteilla tehdyissä kenttäkokeissa Marblen biologinen typpioptimi on ollut yli 150 kiloa typpeä hehtaarilla. Tasapainoisella lannoituksella kevätvehnän sato- ja laatupotentiaalin saa parhaiten esille. Marblella lannoitus kannattaa kasvuston rehevyyden mukaan jakaa useampaan osaan: keväällä kylvölannoituksen yhteydessä 110­120 kiloa typpeä YaraMila-lannoitteena, korrenkasvuvaiheessa 20 kiloa typpeä Suomensalpietarina tai YaraBela N26, S14 -lannoitteena. Tarvittaessa riittävä valkuaispitoisuus varmistetaan maitotuleentumisvaiheen Typpiliuos-ruiskutuksella 10­20 kg/ha, tai tänä kesänä markkinoille tuleval- Marble on melko lyhytkortinen lajike ja sen laonkestävyys on erinomainen. Rehevissä kasvustoissa kannattaa laontorjunta tehdä esimerkiksi valmisteella Moddus M 0,15­0,3 l/ha. Marble-kevätvehnän härmänkestävyys on hyvä. Ruskolaikun kestävyydeltään Marble on parempi kuin Kruunu-kevätvehnä. Vehnän lehtilaikun (DTR) kestä- vyydeltään Marble ei poikkea merkittävästi muista Suomessa yleisesti viljeltävistä kevätvehnälajikkeista. Kasvuohjelman kasvinsuojeluosiossa on uutuutena alueellinen tautientorjuntasuositus. Eteläisimmille viljelyvyöhykkeille torjuntasuositus on Amistar 0,4 l/ha + Menara 0,25 l/ha tai Amistar 0,25 l/ha + Zenit 0,4 l/ha tähkävaiheessa ja pohjoisimmille Marblen viljelyalueille Menara 0,5 l/ ha tai Zenit 0,75 l/ha tähkävaiheessa. Lue lisää Kasvuohjelmista. www.farmit.net Koetoiminta on tärkeä osa Kasvuohjelmaa Lajikekohtaisiin Kasvuohjelmiin kootaan tietoa useista lähteistä: virallisista lajikekokeista, kasvinjalostajien kokeista, Yara Suomen Kotkaniemen tutkimusaseman koetoiminnasta, muilla tutkimusasemilla tehdyistä Kasvuohjelmakokeista, Kasvuohjelma-tiloilta sekä viljelykokemuksista lajikkeen lisäysviljelyn aikana. Kasvukauden 2009 Kasvuohjelma-tutkimuksesta ilmestyy helmikuussa yhteenvetoraportti, jossa on mukana keskeisimpiä tuloksia ja havaintoja viime kasvukaudelta. Yara Suomi | Leipä leveämmäksi 1/2010 15 Viljelijäyhteistyö LäHELLä SYdäNTä Tero Hemmilä aloitti Yara Suomen toimitusjohtajana vuoden alusta. Hän on kotoisin maatilalta Laitilasta, Varsinais-Suomesta, jossa hän edelleen asuu ja vapaaaikanaan viljelee peltoja ja hoitaa metsiä. Aikaisempi työkokemus lihateollisuudesta on nyt kotimaisen lannoiteteollisuuden palveluksessa. Kuvat: Janne Viinanen Teksti: Seija Luomanperä E Teksti: Seija Luomanperä 16 Yara Suomi | Leipä leveämmäksi 1/2010 nsimmäisten työviikkojensa aikana Hemmilä on tutustunut uuteen työpaikkaansa, niin toimistoon Helsingissä kuin tehtaisiin Uudessakaupungissa, Harjavallassa ja muilla toimipaikoilla. Haastattelupäivänä vuorossa on Kotkaniemen tutkimusasema Vihdissä. Vaikka lumihanget peittävät pellot ja pakkanen paukkuu, keskustelu kasvien ravinteista lähtee tutkijoiden kanssa vilkkaasti liikkeelle. ­ Lannoitteet ovat tuttuja omalta tilalta, mutta oppimista tällä saralla riittää. Yaran lannoitteisiin olen luottanut. Olen vakuuttunut, että ne antavat parhaan vastineen rahoille, sanoo Hemmilä. Omalla tilallaan Kaivolan kylässä Laitilassa Hemmilä kasvattaa mallasohraa ja myllyvehnää. Tilalla on myös metsää, jota hoidetaan säännöllisesti paikallisten metsäasiantuntijoiden avustuksella. Perheeseen kuuluu vaimo ja kolme tytärtä, joista vanhin on ekaluokkalainen. Koulutukseltaan 42-vuotias Hemmilä on agronomi, MMM. Kuvat: Jaakko Martikainen Tero hemmilä tutustuu yara suomen kotkaniemen tutkimusasemaan. Tutkimusta tarvitaan, jotta lannoitevalikoima voidaan räätälöidä suomalaisiin oloihin. Yara Suomi | Leipä leveämmäksi 1/2010 17 ­ Vapaa-aikani vietän perheen parissa ja maatila on minun harrastukseni. Jos aikaa on, käyn myös metsästämässä. Viihdyn etenkin hirvi- ja peurametsällä. kilpailueTua RakenneTTava Tosissaan Hemmilän aikaisempi työpaikka oli HKScan, jossa hän vastasi viimeksi liiketoiminnan strategisesta suunnittelusta. Sitä ennen hän toimi HK Ruokatalon lihaliiketoiminnan johtajana sekä LSO Foodsin toimitusjohtajana. Eri tehtävissä lihateollisuudessa meni yli kymmenen vuotta. Sitä ennen työkokemusta kertyi MTK:sta ja Pellervon taloustutkimuksesta. ­ Liha-alalla kilpailu on arkipäivää. Se asettaa haasteita ja edellyttää jatkuvaa kehittymistä millä tahansa alalla. Kilpaillaan kuluttajien valinnoista ja paikasta ruokalautasella. Hyvä yhteistyö asiakkaiden kanssa, uutta luova tuotekehitys, luotettavat toimitukset, kustannustehokkuus ja osaavat ihmiset ovat avaintekijöitä. Oman kokemukseni mukaan lihaketjussa tuottajien kanssa tehtävä yhteistyö on myös aivan keskeisessä roolissa. ­ Kotimaisen alkutuotannon täytyy olla kilpailukykyistä ja siksi tuottavuutta täytyy jatkuvasti parantaa. Suomalaisten elintarvikkeiden laadusta on myös pidettävä kiinni. Elintarviketurvallisuus on vahvuus, josta on kaikin tavoin huolehdittava. Kaikessa laatutyöstä on kuitenkin saatava vastine, joko kustannushyötyjen, markkinahinnan tai suosituimmuusaseman kautta. Ylilaatuun, joka ei tuo taloudellista lisäarvoa, ei ole varaa. Kotimaiseen ruokaamme luotetaan, mistä on annettava täysi tunnustus kaikille elintarvikeketjun toimijoille, toteaa Hemmilä. luoTTamus ja Tunne keskeisessä Roolissa Yaran tehtävänä on auttaa asiakkaitaan menestymään. ­ Lannoiteteollisuus on ollut aktiivisesti mukana suomalaisen elintarvikeketjun laatutyössä. Yara ja sen edeltäjä Kemira Grow How ovat pitkään puolustaneet Suomessa lannoitteiden puhtautta ja seleenilisää. Nämä periaatteet ovat edelleen voimassa. Uskon, että niillä on oma tärkeä roolinsa suomalaisen elintarvikeketjun vahvuuksien ylläpitämisessä. Viljelijöiden tahto ja valinnat viime kädessä ratkaisevat tosin myös näiden periaatteiden jatkumisen. ­ Kovin monimutkaisia viestejä ei ole helppoa saada perille kuluttajille. Vaikka tietoa on tarjolla runsaasti, se ei aina herätä riittävästi mielenkiintoa. Tämä on iso haaste suomalaisen elintarviketuotannon vahvuuksien hyödyntämisessä. Mielikuvat ja tunne ratkaisevat viime kädessä hyvin paljon valinnoissa, sanoo Tero Hemmilä. Lannoiteteollisuudessa menestyksen lähtökohtana ovat laadukkaat ja toimivat tuotteet. Menestykseen tarvitaan kuitenkin täälläkin asiakkaiden vahva luottamus. Se syntyy pitkäjänteisellä työllä. ­ Menestystä ei synny ilman kaikkien osapuolten onnistumista. Yaran tehtävänä on auttaa myös asiakkaitaan menestymään. Haluan osaltani rakentaa hyvää keskusteluyhteyttä asiakkaisiimme, niin maatalouskauppaan kuin loppuasiakkaisiin eli viljelijöihin ja metsänomistajiin, unohtamatta muita sidosryhmiä. Odotan mielenkiinnolla tulevia tapahtumia, joissa on mahdollisuus ajatusten vaihtoon asiakkaiden kanssa. Kesän Vilja 2010 -näyttely Kotkaniemessä on yksi näistä tilaisuuksista. johTavan Toimijan haasTe Ympäristöasioihin panostetaan niin tehtaalla tuotannossa kuin lannoitteiden kehityksessä ja neuvonnassakin. ­ Yara Suomi on osa maailman suurinta lannoiteyhtiötä, norjalaista Yaraa. Uusi omistaja on tuonut mukanaan merkittävästi resursseja kehittää Suomessa lannoitetuotantoa. Suurimpiin tuotantolaitoksiin on investoitu tavoitteena pitää huolta kilpailukyvystä. Yara valmistaa lannoitteita Suomessa, millä on strategisesti iso merkitys suomalaiselle maataloudelle ja sen kilpailukyvylle esimerkiksi lannoitteen saatavuuden turvaamisessa. Siksi on tärkeää pitää huolta siitä, että lannoitetuotanto myös säilyy Suomessa, sanoo Hemmilä. Suomessa Yaran lannoitteita tuotetaan kolmessa tehtaassa: Uudessakaupungissa, Siilinjärvellä ja Harjavallassa. Kokkolassa valmistetaan rehufosfaatteja. Lannoitetuotannosta noin puolet käytetään kotimaassa ja toinen puoli viedään eri maihin, Eurooppaan ja kaukomaihin, esimerkiksi Thaimaahan. ­ Kansainvälisyys määrittelee lannoitemarkkinoidenkin toimintaa aikaisempaa enemmän. Lannoiteraaka-aineiden hinnat määräytyvät kansainvälisillä markkinoilla samoin kuin myös lopputuotteiden hinnat. Hintavaihtelu on lisääntynyt, mutta edelleen toiminnan selkeänä lähtökohtana lannoitekaupassa on se, että lannoitevuoden alussa lannoitteensa hankkineilla on hintaetu puolellaan verrattuna lannoitevuoden lopussa lannoitteet hankkineille. Näin on koko Euroopassa. Poikkeus kuitenkin vahvistaa säännön, kuten on nähty. Ehdottoman varmaa lupausta ei enää voi antaa. Siksi markkinan seuraaminen on tärkeää. ­ Yaralle ja kotimaan lannoitetuotannolle on kuitenkin tärke- 18 Yara Suomi | Leipä leveämmäksi 1/2010 ää, että kysyntä jakautuu tasaisesti läpi lannoitevuoden. Tämä mahdollistaa suorat toimitukset tehtaalta tilalle, mikä on hyväksi todettu ja kustannustehokas toimintatapa. Tämän toimintamallin turvaamiseen on jatkossakin panostettava. osaamisesTa aRvoa Suomalaisiin oloihin soveltuva lannoitevalikoima on ollut Yaran vahvuus kymmeniä vuosia. Viljelijöiden ja metsänomistajien tarpeet määrittävät lannoitteiden kehityksen. Kasviravinnetutkimusta Yarassa tehdään mm. Saksassa Hanninghofissa, Suomessa Vihdissä Kotkaniemen tutkimusasemalla ja paikallisesti eri puolilla maailmaa. ­ On hienoa, että olemme voineet säilyttää omaa tutkimustoimintaa Suomessa. Kotkaniemen tutkimusasemalla on pitkät perinteet, lähes 50 vuoden yhtäjaksoinen toiminta peltokokeissa. Kasviravinteiden ykkösosaajan rooli on ollut tärkeä lähtökohta Yarassa ja sitä se on jatkossakin. Myös viljelijät näyttävät arvostavan korkealle Yaran kasviravinneosaamisen. Uskon, että Kotka- niemellä on paljon tarjottavanaan myös koko Yaran pohjoisen Euroopan lannoiteliiketoiminnalle ja sen tuotekehitykselle. Toisaalta me saamme käyttöömme tietoa kansainvälisestä lannoitetutkimuksesta yrityksemme laajan verkoston kautta. Tätä kaikkea täytyy osata hyödyntää. Uusi toimitusjohtaja arvostaa Yaran toimintaa vastuullisena toimijana. Ympäristöasioihin on viime vuosina panostettu niin tehtaalla tuotannossa kuin lannoitteiden kehityksessä ja neuvonnassakin. Tavoitteena on tehostaa lannoitteiden käyttöä niin, että ravinteet sitoutuvat laadukkaaseen satoon. Oikealla ravinteiden suhteilla ja lannoitusmäärällä on tässä suuri merkitys. Lisäksi tehtailla on otettu käyttöön haitallisia päästöjä vähentävää teknologiaa. Trap-projekti, jossa kehitetään ratkaisuja maatalouden vesistökuormituksen vähentämiseksi, on myös merkki edelläkävijyydestä. Yara aikoo jatkossakin olla alan johtava toimija Suomessa ­ yhdessä yhteistyökumppaniensa, maatalouskaupan, viljelijöiden ja metsänomistajien kanssa. Tutkimuspäällikkö Raimo kauppila esittelee Tero hemmilälle ravinnepuutostutkimuksia. Yara Suomi | Leipä leveämmäksi 1/2010 19 Asiantuntija: Perttu Virkajärvi perttu.virkajarvi@mtt.fi Kirjoittaja toimii erikoistutkijana Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa. Nurmien kaliumlannoitus muuttuu Kalium on keskeinen kasvinravinne ja nurmet ottavat sitä suuria määriä. Lannoituskokeiden uudelleenarvioinnissa selvisi, että viljavuuskaliumin sijaan maan reservikalium kuvaa tarkemmin nurmien kaliuminottoa ja antaa paremman pohjan nurmien kaliumlannoitukselle. K alium on kasveille välttämätön ravinne ja nurmet käyttävät sitä lähes yhtä paljon kuin typpeä. Koska nurmi ottaa kaliumia runsaasti, viljavuuskaliumin pitoisuus maassa laskee nopeasti. Tämä heikentää viljavuuskaliumin käyttökelpoisuutta nurmen kaliumtarpeen arvioimisessa. Reservikaliumpitoisuus on huomattavasti viljavuuskaliumia vakaampi, joten kaliumlannoituksen voi luotettavammin perustaa sen varaan. Yara Suomi Oy:n ja MTT:n yhteisissä kokeissa havaittiin, ettei kaliumlannoitus vaikuta satoon odotetusti suhteessa koekenttien viljavuuskaliumiin. Maaperä- tutkijat ovat jo aiemmin huomanneet, että nurmet kykenevät käyttämään hyväkseen maaperän viljavuuskaliumin lisäksi happoliukoista ns. reservikaliumia. Reservikaliumin määritys ei kuitenkaan kuulu perusviljavuusanalyysiin, joten sen pitoisuutta ei yleisesti maatiloilla tunneta. ReseRvikalium vaikuTTaa enemmän kuin viljavuuskalium Koska kalium on tärkeä kasvinravinne ja sen merkitys märehtijöiden ruokinnassa keskeinen, kaliumlannoitussuositusten tarkentaminen on tärkeää. Suomessa tehtyjen nurmen kaliumlannoituskokeiden tiedot Maan reservikaliumpitoisuus selittää kaliumlannoituksella saatua sadonlisää paremmin kuin viljavuuskalium. koottiin yhteen ja tarkasteltiin tuloksia uudelleen nimenomaan suhteessa kyntökerroksen ja jankon ominaisuuksiin. Yhteenvedossa näkyi selvästi, että maan happoliukoisen kaliumin (Viljavuuspalvelun reservikalium-analyysi) pitoisuus selitti kaliumlannoituksella saatua sadonlisää paremmin kuin viljavuuskalium. Kyntökerroksen lisäksi jankon kaliumvarat vaikuttivat sadonlisään ja jankossakin reservikalium oli viljavuuskaliumia parempi satovasteen selittäjä. Jankon merkitys korostui, jos pintamaassa oli niukasti kaliumia. Tämä on nurmilla ymmärrettävää, onhan niillä monivuotisina kasveina laaja ja syvä jankkoon saakka ulottuva juuristo. Kokeissa hyvän tai tyydyttävän reservikaliumin (>1000 mg/l maata; viljavuuspalvelun uuttomenetelmä) omaavilla mailla kaliumlannoitus ei juuri vaikuttanut rehun kaliumpitoisuuteen, joka oli keskimäärin 29 g/kg kuiva-ainetta (ka) eli lähellä suosituksen ylärajaa. Välttävän tai sitä alemman reservikaliumin mailla (< 1000 mg/l) kaliumpitoisuus oli rehussa keskimäärin vain 22 g/kg ka ja se nousi hieman kaliumlannoitusta lisättäessä. Lannoituksella saatu sadonlisä oli sitä suurempi, mitä vanhempi nurmi oli 20 Yara Suomi | Leipä leveämmäksi 1/2010 kyseessä. Lisäksi nurmimonokulttuurissa lannoitusvasteet olivat sitä suurempia mitä useampia nurmikiertoja lohkolla oli jo ollut. lannoiTus niukasTi kaliumia sisälTävillä mailla Seuraavassa vaiheessa aineistosta lasketaan kaliumlannoituksen satofunktiot ja lannoitussuositukset erilaisille maille. Tässä vaiheessa voidaan kuitenkin jo sanoa, että alhaisen reservikaliumin omaavilla mailla (< 1 000 mg K/l maata) kaliumlannoituksesta ei kannata tinkiä lainkaan, ja lannoitusmäärä kannattaa valita nurmen viljavuuskaliumpitoisuuden perusteella. Saattaa olla, että lannoitusta kannattaa jopa hieman lisätä nurmen vanhetessa, ellei rehun kivennäisanalyysi osoita hälyttävän korkeita kaliumpitoisuuksia (> 3,0­3,5 g/ kg ka). Kaliumin tarve riippuu myös typen määrästä, ja maksimisatoihin päästään kasvin kaliumin ja typen suhteen ollessa 0,85­1,0 tai yli. Alhaisen reservikaliumin mailla lannoitteen ja lietelannan kalium pidättyy heikosti lukuun ottamatta laidunlohkoja, joilla kalium sitoutuu aktiiviseen eloperäiseen ainekseen. Turvemaat, karkeat hietamaat ja karut moreenimaat kuuluvat tyypillisesti tähän ryhmään, etenkin jos jankon maaperä on samanlaista kuin pintamaan. Eniten tämänkaltaisia maita on Itä- ja PohjoisSuomessa (linja Siikajoki­Tohmajärvi ja sen pohjoispuoli), mutta paikoin myös Etelä- ja Pohjois-Savossa. lannoiTus RunsaasTi kaliumia sisälTävillä mailla koska kalium on tärkeä kasvinravinne ja sen merkitys märehtijöiden ruokinnassa keskeinen, kaliumlannoitussuositusten tarkentaminen on tärkeää. kaliumlannoituksen suunnittelussa kannattaa huomioida myös säilörehun kaliumpitoisuus. Kuva: Kirsi Saarijärvi, MTT Maaninka Miten määritän reservikaliumin maasta? Reservikaliumin määrä riippuu maan lähtömineraaleista. Samalla kun otat tavalliset viljavuusnäytteet, yhdistä yksi näyte sellaisista kasvulohkoista, joilla on samantyyppisiä maita. Ota jokaisesta rasiasta hieman maata, kokoa niistä oma purkillinen ja nimeä näyte erikseen. Näyte voi sisältää hyvinkin suuria yhtenäisiä peltoaukeita, esimerkiksi 5­50 ha/näyte, kunhan se edustaa samankaltaista peltomaata. Tilaa tästä näytteestä analysoitavaksi maan ravinnereservit, koska ravinteet määritetään yleensä pakettina. Analyysi on edullinen ottaen huomioon, että sen tulos on voimassa 10­20 vuotta. Hyvän kaliumtilan mailla (reservikalium > 1500 mg/l maata) kaliumlannoitusta voi vähentää. Alhainen viljavuuskaliumin pitoisuus ei ole ongelma, koska reservikaliumia vapautuu riittävästi kasvien käyttöön. Näillä mailla myös karjanlannan kalium pystyy pidättymään maahan. Kasvien kaliuminotto on niin voimakasta, että maa luovuttaa jatkuvasti enemmän kaliumia kuin lannoitteessa tai karjanlannassa annetaan. Siksi rehun korkea kaliumpitoisuus säilynee ongelmana, vaikka lannoitusta vähennetään. Nurmien kalkitus ­ myös magnesium muistettava ­ on yksi keino minimoida korkean kaliumpitoisuuden haittoja rehussa, ja tämä koskee erityisesti laitumia. Myös apiloiden lisääminen nurmiseokseen tasapainottaa kivennäisten suhteita rehussa. Vastaavasti koiranheinän ja italian raiheinän kaliumpitoisuudet ovat muita heiniä korkeammat, joten näiden viljelyä ei kannata suosia, jos rehun kalium on ollut ongelma. Runsaasti reservikaliumia sisältäviin maihin kuuluvat savi- ja savespitoiset maat, mutta myös kiilleperäiset hienot hiedat. Myös sopivasti eloperäistä ainesta sisältävät kivennäismaat voivat kuulua tähän ryhmään. Eniten tämänkaltaisia maita on rannikolla, Satakunnasta Pirkanmaalle ulottuvalla vyöhykkeellä, Pohjois-Savossa ja Pohjanmaalla sekä paikoin Sotkamossa ja Pohjois-Karjalassa. Yara Suomi | Leipä leveämmäksi 1/2010 21 Asiantuntija: Raimo Kauppila raimo.kauppila@yara.com Kirjoittaja toimii tutkimuspäällikkönä Yara Suomi Oy:ssä. Rikkilannoitukseen lisää vaihtoehtoja Kasvi tarvitsee rikkiä koko kasvukauden. Mikäli kevätlannoituksen rikkimäärä ei ole riittävä, kannattaa kasvukaudella antaa lisää rikkiä. Yara tuo markkinoille kaksi uutta tuotetta: YaraBela N26, S14 ja YaraVita Thiotrac 300. K asvukauden aikaiseen typen ja rikin täydennyslannoitukseen sopii erinomaisesti YaraBela N26, S14. Tilauksia otetaan vastaan helmikuun loppuun asti. Lannoite tehdään Uudenkaupungin tehtailla. Lannoitteessa on pyöreä tasalaatuinen rae. Se on helposti levitettävissä eikä paakkuunnu varastoitaessa. Ammoniumsulfaatista poiketen tuote sisältää myös nitraattityppeä. Tuote ei sisällä seleeniä, siksi kevätlannoitus tulee tehdä seleenipitoisella YaraMila NPKS -lannoitteella. YaraBela N26, S14 sopii varsinkin huonoihin viljavuusluokkiin, koska siinä on huomattavasti enemmän rikkiä (S 14 %) kuin Suomensalpietarissa (S 4 %). Perinteinen Suomensalpietari sopii jatkossakin erinomaisesti kasvukauden aikaiseen lisälannoitukseen silloin, kun normaali rikkimäärä riittää. YaraBela N26, S14 sopii hyvin öljykasveille ja viljoille sekä erittäin reheville kasvustoille, kun ravinnetarve on suuri. yaRaviTa ThioTRaC 300 kasvusToRuiskuTuksiin YaraVita lannoitesarjan YaraVita Thiotraclehtilannoite puolestaan mahdollistaa huomion kiinnittämisen yksityiskohtiin lannoitusta suunniteltaessa ja auttaa näin paremman sadon tuottamisessa. YaraVita Thiotrac 300 tulee myyntiin lannoitevuo- Erilaisissa rikkilannoitusratkaisuissa käytettävien lannoitteiden rikkipitoisuudet lannoite YaraMila NPKS -lannoitteet YaraBela N26, S14 -typpi-rikkilannoite YaraVita Thiotrac 300 -lehtilannoite FoliCare Super -lehtilannoite Sivu- ja hivenravinnelannoitteet Calsiniitti S -maanparannusaine Rikkiä % 2­6 14 22,8 6 15­21 18 den 2010­2011 alusta alkaen. Keväällä 2010 myyntiin tulee pieni erä kesän 2010 lehtilannoitusruiskutuksiin. YaraVita Thiotrac on nestemäinen lehtilannoite, joka sisältää rikkiä 300 g ja typpeä 200 g litraa kohti. YaraVita Thiotrac varmistaa lisätypen hyväksikäytön ja valkuaisen. Tuote voidaan ruiskuttaa yksin tai sekoittaa esimerkiksi Typpiliuoksen kanssa. Sekoitettaessa sopiva hehtaariannos on esimerkiksi: Typpiliuos 25 litraa + YaraVita Thiotrac 5 litraa + vettä 200 litraa. Tällöin hehtaarille saadaan typpeä 10,75 kg ja rikkiä 1,5 kg. Kylvölannoitusta täydentävä YaraVita Thiotrac -lehtilannoitus on osoittautunut erinomaiseksi ratkaisuksi, kun maan rikkitila on huono. Oikein ajoitetussa kasvustoruiskutuksessa on saatu pienellä rikkimäärällä hyvä satovaste. Kuvion kenttäkokeissa 10 litraa YaraVita Thiotrac 300 -lehtilannoitetta sekoitettiin 200 litraan vettä ja kasvustoruiskutukset tehtiin lippulehtivaiheessa. Tasapainoinen lannoiTus Hyvän sadon lähtökohta on aina Viljavuustutkimukseen ja lohkon satotasoon perustuva tasapainoinen lannoitus. Tällöin kaikkia ravinteita annetaan tarpeeseen nähden oikeassa suhteessa. Yara Suomi on seurannut vuosikym- 22 Yara Suomi | Leipä leveämmäksi 1/2010 Sato kg/ha meniä Suomessa viljeltävien kasvien rikin saantia ja kehittänyt Suomen oloihin sopivan lannoitevalikoiman. Yaran moniravinteiset NPK -lannoitteet ovatkin aina sisältäneet rikkiä. Viljelijällä on jatkossa käytettävissään entistä monipuolisempi tuotevalikoima ympäristötuen ehtojen mukaiseen lannoitukseen. Rikkilannoituksen vaihtoehdot lisääntyvät merkittävästi, kun Yaran lannoitevalikoimaan liitetään kaksi uutta lannoitetta. keväTlannoiTus Rikki nostaa satoja 6 000 5 500 5 000 4 500 4 000 3 500 3 000 2 500 2 000 Kevätvehnä 2007­2009 NPK, 0 % S NPK, 6 % S Kevätvehnä/ohra 2008 NPK, 3 % S NPK, 3 % S + Thiotrac 340 Rapsi 2009 Rikin tarve vaihtelee kasvista, maalajista ja satotasosta riippuen. Myös sateet saattavat huuhtoa helposti liikkuvaa rikkiä pellosta. Tarkoitukseen sopiva kevätlannoite varmistaa hyvän sadon ja laadun. Viljojen, öljykasvien ja nurmen rikintarve hoituu useimmiten jo kevätlannoituksen yhteydessä YaraMila-lannoitteilla. Tarpeen mukainen rikkilannoitus on edullinen ja helppo toteuttaa kerta-ajolla kylvölannoituksen yhteydessä. Tällöin kaikki ravinteet ovat kasvin käytettävissä kylvöstä lähtien ja samalla saavutetaan kaikki sijoituslannoituksen edut. Tutkimuksissa on todettu, että kasvit hyötyvät normaalia suuremmasta rikkilannoitemäärästä, kun viljavuustutkimuksessa maan viljavuusluokka on ollut välttävä tai huonompi. Yleisintä rikin puute on vähämultaisilla, karkeilla kivennäismailla. Kasvilajikohtaiset lannoitussuositukset ovat jo vuosia suositelleet öljykasveille ja leipävehnälle suurempia rikkilannoitemääriä. Pääosa rikkilannoituksesta kannattaa kuitenkin aina antaa sijoituslannoituksen yhteydessä. Yara Suomen Kotkaniemen tutkimusaseman kenttäkokeissa on todettu, että rikkilannoitus on nostanut kevätvehnän, ohran ja rapsin satoja 10­30 %, kun maan rikkipitoisuus on ollut välttävä tai huonompi. Lukuisat kenttäkokeet ovat lisäksi osoittaneet, että pellon kärsiessä rikin puutteesta rikkilannoitus lisää ensisijaisesti sadon määrää. Riittävän valkuaispitoisuuden takaamiseksi on samalla lisättävä typpilannoitusta. Rikkipitoiset yaramila npks -lannoitteet ja rikkipitoinen lehtilannoite Thiotrac 300 nostavat viljelykasvien satoja verrattuna rikittömään lannoitteeseen. muiTa RikkilannoiTusvaihToehToja Mikäli rikkiä tarvitaan poikkeuksellisen paljon, voidaan kylvölannoituksen mahdollista rikkivajetta täydentää myös esimerkiksi Kalsiumravinteella (16 % rikkiä). Rakeista lannoitetta voidaan levittää pintalannoituksena tai starttilaatikon kautta siemenriviin. Orastuminen tosin hidastuu parilla päivällä, jos siemenriviin sijoitetaan yli 200 kg/ha tuotetta. Myös muut ravinnesarjan tuotteet ovat hyviä rikin täydennyslähteitä. Calsiniitti S on puolestaan kipsipoh- jainen rikinlähde, jota levitetään kostean kalkin levityskalustolla syys- tai kevätmuokkauksen alle. Maanparannusaineessa oleva kalsium auttaa sulfaattirikin pidättymisessä maahan kasveille käyttökelpoiseen muotoon. Tutkimuksissa on todettu, että 2 tonnin käyttömäärällä maan rikkiluvut ovat nousseet yhdellä tai kahdella luokalla ja vaikutus on kestänyt useamman vuoden. Tuotetta ei kuitenkaan suositella levitettäväksi roudan päälle, koska Calsiniitti S on erittäin liukoista ja rikkiä huuhtoutuu kevätvalunnan aikana, jos se ei ole ehtinyt imeytyä/sekoittua maahan. Yara Suomi | Leipä leveämmäksi 1/2010 23 Teemana kasvukauteen valmistautuminen Kannattavuus Kannattavuuteen vaikuttavat sato, tuotteesta saatava hinta sekä kustannukset, joista merkittävimpiä ovat kiinteät kustannukset, eli koneet, rakennukset ja pellon kustannukset. Tuotteiden menekkiin ja hintaan liittyvää riskiä voi hallita mm. markkinoilta saatavan tiedon avulla. Näitä tietoja ovat esimerkiksi tuotteiden pörssihinnat ja markkinat, raaka-aineiden hinnat sekä pörssikurssit. Laatuun satsaaminen on tämänhetkisen markkinahintojen perusteella myös riskin hallintaa. Laadulla on kysyntää sekä viljamarkkinoilla että oman tilan kotieläinruokinnassa. Laatu vaikuttaa keskeisesti tuotteesta saatavaan hintaan ja menekkiin, eläinten tuotostasoon, terveyteen ja täydennysrehun tarpeeseen. Kasvukauteen valmistautuminen, eli tehtävien viljelytoimenpiteiden huolellinen suunnittelu ja valmistelu, on tärkeä osa laadukasta ja kannattavaa tuotantoa. Siihen käytetylle ajalle saa myöhemmin hyvän tuntipalkan. Vilja- ja öljykasvien viljelyssä keskeisiä tekijöitä ovat laji- ja lajikevalinnat, tasapainoinen ja riittävä NPKS-lannoitus, kasvukauden aikainen täydennyslannoitus sekä rikkojen ja tautien torjunta. Nurmilla tulee muistaa lisäksi täydennyskylvö, oikea korjuuaika ja huolellinen säilöntä. Tervetuloa Vilja 2010 -tapahtumaan, joka järjestetään 17.6. Yara Suomen Kotkaniemen tutkimusasemalla Vihdissä. Tapahtuma keskittyy kasvukauden aikaisiin viljelytoimenpiteisiin teemalla 'Laatu tuo varmuutta'. Ohjelmassa on työnäytöksiä, koeruutujen esittelyjä ja paikalla ovat alan parhaat asiantuntijat esittelypisteissään. Teemasivut 26 ..... Satoa, jolle riittää kysyntää 32...... Tasapainoinen lannoitus 34...... Mansikan lannoitus 36 ..... Suunnittele kasvinsuojelu Varaa päivä kalenteristasi! Mikko Korhonen Kirjoittaja toimii markkinointipäällikkönä Yara Suomessa. Yara Suomi | Leipä leveämmäksi 1/2010 25 Teema KUNNON SA Leipäviljoista 26 Yara Suomi | Leipä leveämmäksi 1/2010 TO JA ARVO Koonnut: Seija Luomanperä H Kotimaiselle rukiille ja laadukkaalle myllyvehnälle on markkinoilla kysyntää. Osaavalle viljelijälle ne antavat kaivattua lisätuottoa viljanviljelystä. saanut tarpeen mukaan ravinteita. Koesarjan tavoitteena on saada Evolo-rukiin Kasvuohjelmaan entistä tarkempaa tietoa hybridirukiin viljelystä. Ruis muodosTaa saToa TuoTTavaT veRsoT syksyllä ybridiruis on perinteisiä lajikkeita satoisampi ja siksi varteenotettava valinta, sanoo kehityspäällikkö juha liespuu Yara Suomesta. Evolo on viime vuonna markkinoille tullut uutuus hybridiruis. Sen suuri satopotentiaali perustuu hyvään talvenkestävyyteen ja hybridirukiin erinomaiseen versomiskykyyn ja suureen tähkään. Oikealla viljelytekniikalla hybridirukiilla on mahdollisuus päästä todellisiin huippusatoihin. Viime syksynä Yara Suomi, Agrimarket ja Boreal Kasvinjalostus Oy perustivat eri puolille Etelä-Suomea kenttäkokeita, joissa tutkitaan kylvöajan, siemenmäärän ja lannoituksen vaikutusta Evolo-hybridirukiin satoon ja laatuun. Syksyllä kokeissa oli selvästi nähtävissä, että hybridiruis tuottaa suotuisissa kasvuoloissa runsaasti sivuversoja, jos se on kylvetty riittävän aikaisin ja Hybridiruis versoo runsaasti hyvissä kasvuoloissa. Satoa tuottavat versot se muodostaa jo syksyllä. Perusedellytys runsaalle versoutumiselle on riittävän aikainen kylvö. Mitä enemmän ruis ehtii kasvattaa syksyllä sivuversoja, sitä vähemmän hybridisiementä tarvitaan kylvössä. Suuren ja laadukkaan sadon avain on hyvin versonut, täystiheä kasvusto keväällä. Vahva kasvusto syksyllä tarkoittaa myös vahvaa juuristoa, mikä parantaa talvehtimista ja nopeuttaa keväällä kasvuun lähtöä. siemenmääRään vaikuTTaa kylvöajankohTa suositusten mukaan 250 itävää siementä neliölle. Hyvänä syksynä tämä siemenmäärä riittää. Viime syksynä Yara Suomen Kotkanimen tutkimusaseman elokuun 25. päivänä kylvetyssä kokeessa Evolon oraissa oli parhaimmillaan 7 sivuversoa. Epäsuotuisissa kasvuoloissa ja kylvön viivästyessä versoutuminen on vähäisempää. Silloin siemenmäärää kannattaa lisätä. Suositus on 300 itävää siementä neliölle. voimakas kasvu syksyllä vaaTii RiiTTäväsTi RavinTeiTa Koska hybridiruis versoo voimakkaasti, voi sillä käyttää pienempää siemenmäärää kuin rukiilla yleensä. Evoloa kylvetään nyky- Voimakkaan versoutumisen ja jonkin verran populaatioruista aiemman kylvöajan vuoksi on tärkeää huolehtia syksyllä hybridirukiin riittävästä fosforin, kaliumin ja typen riittävyydestä. Fosfori on tärkeää juurten ja versojen kehitykselle ja siten myös muiden ravinteiden hyödyntämiselle. Kalium parantaa talvenkestävyyttä ja rukiin kykyä vastustaa sienten aiheuttamia kasvitauteja. Typpi puolestaan on tärkeää versoutumiselle sekä muiden ravinteiden hyödyntämiselle. Yara Suomi | Leipä leveämmäksi 1/2010 27 koeruudun kasvusto on kylvetty 25.8. siemenmäärä on 150 itävää siementä neliöllä. oraissa on keskimäärin 5 sivuversoa. Lannoittamattomissa koeruuduissa syksyinen ravinteiden puute näkyi hitaampana kasvuna sekä vähäisempänä versoutumisena lannoitettuihin ruutuihin verrattuna. Syyslannoituksena Kotkaniemen kokeissa käytettiin YaraMila Pellon Y 6 (18-4-14-3) 167 kg/ ha. Tällöin hehtaarille saatiin 30 kg typpeä, 7 kg fosforia ja 23 kg kaliumia. Kevätlannoitus kokeissa tehdään rikkipitoisella Suomensalpietarilla (NPKS 27-0-1-4). veRsouTuminen vaaTii RiiTTävää Tehoisan lämpösumman keRTymisTä Kotkaniemen tutkimusasemalla sijainneet Evolo-kokeet kylvettiin 25. päivä elokuu- Satoa tuottavat versot muodostuvat jo syksyllä. Viljojen satokehitys 5 000 4 500 4 000 3 500 3 000 2 500 2 000 1 500 1 000 500 0 1985 1986 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 S-vehnä K-vehnä Ruis Ohra Kaura kevätvehnän sato viime vuonna oli 4 130 kg/ha, mikä oli paras keskiarvo suomessa tähän asti. myös ohrasta saatiin huippusato. Lähde: Suomen Gallup Elintarviketieto Oy, MMM/TIKE ta ja 11. syyskuuta. Aikaisessa kylvössä siemenmäärinä olivat 150, 200 ja 250 itävää siementä neliöllä ja myöhäisessä kylvössä 200, 250 ja 300 itävää siementä neliöllä. Tehoisaa lämpösummaa kertyi elokuun 25. päivästä kasvukauden loppuun 314 astetta ja syyskuun 11. päivästä kasvukauden loppuun 134 astetta. Kylvöaikojen lämpösumman kertymäerot näkyivät selvästi kasvustojen kehityksessä. Aikaisin kylvetyissä koeruuduissa oli keskimäärin viisi sivuversoa ja myöhään kylvetyissä ruuduissa keskimäärin vain yksi sivuverso. myllyvehnään RiiTTäväsTi valkuaisTa kg/ha Markkinointipäällikkö Anne Kerminen ohjeistaa myllyvehnän viljelyssä ravinteiden käyttöön ja typpilannoituksen jakamiseen siten, että syntyy paitsi iso sato myös korkea valkuaispitoisuus. Silloin sekä viljelijän että 28 Yara Suomi | Leipä leveämmäksi 1/2010 viljanostajan tavoitteet täyttyvät. Suomessa tuotettu vehnämäärä riittää tyydyttämään kotimaan tarpeen ja sille on kysyntää myös vientimarkkinoilla. Sadon laatu jyväkoon ja sakoluvun osalta ovat yleensä kunnossa, mutta liian alhainen valkuainen on muodostunut ongelmaksi yhä useammin viime vuosina. valiTse sopiva lajike Pelkkä typpilannoitus ei riitä hyvään satoon. Valkuaispitoisuus on vahvasti lajikkeeseen sidottu ominaisuus. Lajikevalinnalla viljelijä voi merkittävästi vaikuttaa onnistumiseensa vehnän viljelyssä. Vilja-alan yhteistyöryhmä (VYR) on luokitellut yhdessä kasvinjalostajien kanssa Suomessa viljeltävät vehnälajikkeet kolmeen päätyyppiin sato- ja valkuaispitoisuuksien mukaan. Tämä luokittelu auttaa viljelijää löytämään omaan tarpeeseensa sopivan lajikkeen. Korkean valkuaistyypin lajike tuottaa lähes joka vuosi myllykelpoista tavaraa, kun taas matalan valkuaistyypin lajikkeiden etuina on korkea sato, mutta valkuaispitoisuutensa takia ne soveltuvat lähinnä rehukäyttöön. Tämän talven vehnän hinnoittelu ja tuotantokustannukset huomioiden korkeavalkuaisen vehnän tuottaminen oli kannattavampaa kuin korkeasatoisten lajikkeiden viljely ympäristötuen mukaisilla typpimäärillä tarkastellen. kertoo lannoitustarpeesta myös hivenravinteiden kohdalla. YaraMila Hiven Y on helpoin ratkaisu, kun tarvitaan hiventäydennystä vehnälle. YaraMila-sarjassa on hyviä lannoitevaihtoehtoja. YaraMila Pellon Y 1 on monen viljelijän valinta kevätvehnälle, mutta kannattaa tutkia, olisiko YaraMila Pellon NP parempi vaihtoehto hyväkalisille maille. Hyvissä sadoissa poistuu fosforia enemmän kuin "ykkösestä" saadaan ja pellon fosforitaso saattaa laskea haitallisesti. Kolmas pohdinnan arvoinen yhdistelmä on YaraMila Pellon Y 2 (24-4-4-2) ja sen täydentäminen kasvukaudella YaraBela N26, S14-uutuustuotteella. lannoiTusTaso kohdalleen lannoiTa TaRpeen mukaan Tasapainoinen lannoitus on yhtä merkittävä tekijä sadon valkuaispitoisuuden varmistamiseksi kuin lajikevalinta. Kasvin sadon ja laadun määrää se kasvutekijä, jota on vähiten käytettävissä. Se voi olla lämpö tai vesimäärä, mutta yhtä hyvin minimitekijä voi olla jokin ravinne. Viime kesänä noin 20 % viljelijöistä viljeli vehnäänsä pelkällä typpilannoitteella. Suomen pelloista kovin pieni osa on niin hyvässä viljavuudessa, että näin voisi tehdä. Lannoituksen suunnittelu viljavuustutkimukseen perustuen antaa varmuutta onnistumiselle. Punainen viljavuusleima Viiden tuhannen kilon kevätvehnäkasvusto sitoo maasta jyviin ja olkiin kasvukauden aikana noin 114 kg typpeä, 24 kg fosforia ja 73 kg kaliumia. Lisäksi tarvitaan rikkiä noin 15 kg ja magnesiumia 11 kg sekä hivenravinteita alle kilo hehtaaria kohti. Nämä ravinnemäärät pitää siis olla kasvin käytettävissä, jotta tavoiteltu sato voi muodostua. Pelkkä typpilannoitus ei riitä hyvään satoon. Käytännössä tasapainoinen lannoitus tarkoittaa maan viljavuuden mukaan valittua moniravinteista NPKlannoitetta. Yara Suomi | Leipä leveämmäksi 1/2010 29 Valkuaisen varmistamiseksi kannattaa suuret typpilannoitusmäärät jakaa ja antaa täydennyslannoitus satomäärän nostamiseksi YaraBela N26, S1-lannoitteella korrenkasvun aikana. Valkuaisen nostaminen onnistuu parhaiten maitotuleentumisvaiheessa Typpiliuoksella. Rikkitäydennyksen voi antaa kasvustoon YaraVita Thiotracilla, uudella lehtilannoitteella. kalkkia vehnämaille Vehnänviljely tulee keskittää lohkoille, joiden pH on vähintään tasolla tyydyttävä. Monin paikoin kalkitusta ehtii vielä korjata tämän kevättalven aikana ja siten varmistaa kasvin viihtyminen. Maan hyvä multavuus on vehnänviljelyssä erityisen hyödyllinen, sillä maasta heinäkuussa vapautuva typpi varmistaa valkuaisen muodostumista. Toki myöhäinen vehnälajike ja multamaa on riskialtis yhdistelmä, silloin kasvukausi saattaa venyä pitkälle syksyyn. Runsasmultaiset savi- tai karkeakivennäismaat ovat sen sijaan ihanteellisia vehnänviljelyyn. Lue lisää valkuaispitoisuudesta. www.farmit.net Säilörehu tehdään omille eläimille Säilörehun d-arvo, säilönnän onnistuminen ja rehun puhtaus vaikuttavat eläinten syöntiin, tuotokseen ja terveyteen. Laadun lisäksi satomäärä vaikuttaa keskeisesti säilörehun, maidon ja naudanlihan tuotantokustannuksiin. Hyvästä rehusta hyötyvät eläimet ja oman tilan talous ­ huonosta rehusta eivät eläimet valitettavasti osaa reklamoida, sanoo markkinointipäällikkö mikko korhonen Yara Suomesta. Oikotietä hyvään rehuun ei ole, mutta laadun perusta lähtee perusasioiden kunnollisesta toteuttamisesta. Kevätsadon osuus on merkittävä koko vuoden nurmisadosta. Ravinteet ratkaisevat satotason, joten siitä ei kannata tinkiä. Kevätlannoitus tehdään riittävän aikaisin NPKS-lannoitteilla siten, että typpitaso on 100 kg/ha ja fosforin ja kalin määrä viljavuusluokan mukainen. Keväällä annettu fosfori varmistaa nurmen ravinteiden oton ja vahvistaa juuristoa varmistaen myös toisen sadon kasvua. YaraMilalannoiterakeesta typpi ei haihdu, joten kevätlannoitus kannattaa tehdä riittävän aikaisin, kun kosteutta on riittävästi. Silloin nurmen valtava alkukesän kasvupotentiaali tulee hyödynnettyä. Tasapainoinen NPKSlannoitus lisää myös nurmen kivennäis- ja hivenpitoisuuksia. hyvä d-aRvo TavoiTTeeksi Lumien lähdettyä pelloilla tulisi tehdä tarkistuskierros, jonka perusteella määritetään täydennyskylvön tarve. Mustat nurmettomat alueet kasvavat lannoituksesta huolimatta vain rikkaruohoja. Rikkojen esiintyminen pitäisi myös havainnoida, jottei keltaisuus yllätä ja rehusta tule "tuoteselosteesta" eli kunnollisesta nurmirehusta poikkeava lohkokatselmus rikkaruohojen vuoksi. Eihän meistä kukaan hyväksy ostetuissa rehuissa tai lannoitteissakaan virheitä. Kun kevättoimet on tehty ja nurmi kasvaa, pitää rehu korjata oikeaan aikaan. d-arvo heikkenee kevätsadossa noin 0,5 yksikköä päivässä, kun nurmen lisäsato samassa ajassa on noin 100­150 kg kuiva-ainetta. Jos nurmialaa on riittävästi, korjuuta ei kannata viivästyttää, koska alempi d-arvo tarkoittaa aina nurmirehun sulavuuden heikkenemistä, minkä vuoksi ruokinnassa tarvitaan enemmän väkirehua, jos tuotos halutaan säilyttää. hyvä säilönTä TäRkeää Nurmirehun säilymisen edellytyksenä ovat hapettomat ja happamat olosuhteet. Jokainen ylimääräinen tappioprosentti säilönnän aikana vaikuttaa lopulliseen säilörehun hintaan ihan samalla tavalla kuin satotaso, kun rehun saanto lasketaan syötynä rehu- na. Jotta korjattu sato säilyisi hyvin, tulisi käyttää riittävästi säilöntäainetta ja muistaa erityisesti tiivistää siilot ja aumat hyvin. NPKS-lannoitus lisää nurmen kivennäis- ja hivenpitoisuuksia. Nurmen tuoresato vuosina 1985­2009 20 18 16 14 12 10 8 6 4 2 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 0 1985 1986 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 nurmen hehtaarisadot ovat pysytelleet lähes samansuunsuuruisina parinkymmenen vuoden ajan. Lähde: Suomen Gallup Elintarviketieto Oy, MMM/TIKE 30 Yara Suomi | Leipä leveämmäksi 1/2010 kg/ha Asiantuntija: Anne Kerminen anne.kerminen@yara.com Kirjoittaja toimii markkinointipäällikkönä Yara Suomi Oy:ssä. Pelkkä typpi ei riitä Viljelyn kannattavuuden heikentyessä viljojen hinnanlaskun takia moni viljelijä on kysynyt, kannattaisiko lannoitustasoa laskea tai siirtyä käyttämään pelkkää typpilannoitusta. K otkaniemen tutkimusasemalla tehtiin viime kesänä koe selvittämään edellä kysyttyä asiaa. Tutkimusaseman koekentällä on ollut koepohja, jota on viljelty vuodesta 1966 asti kolmella eri lannoitustasolla. Näin on syntynyt kiinnostava aineisto siitä, miten lannoitustaso vaikuttaa viljan satotasoon pitkällä aikavälillä. Lannoitteesta on aina ollut kolme käyttömäärää: "Korkea" (N 150 kg/ha), "Käytäntö" (N 100 kg/ha) ja "Matala" (N 50 kg/ha). Kukin lannoitustaso on aina sijoitettu samalle paikalle. Viljan jyväsadot ovat olleet 2000-luvulla 150 typpikilolla keskimäärin 5 300 kg/ha, 100 kilolla 4 600 kiloa ja matalalla 50 kilon tasolla 2 700 kg/ ha. Lannoitteena on käytetty aikakaudelle yleistä NPKS-lannoitetta. välttävä sekä "Käytännön" että "Matalan" lannoituksen lohkoilla. "Korkeassa" lannoitustasossa annettu fosfori- ja kaliumlannoitus ovat olleet riittäviä, mutta "Matalassa" ne ovat olleet alle tarpeen, samoin kaliumlannoitus "Käytännön" typpitasolla viljeltäessä. RiiTTääkö pelkkä Typpi? Vuonna 2009 koejärjestelyjä muutettiin niin, että kaikki lannoitustasot saivat 100 kg typpeä/ha. Puolet jokaisesta lohkosta lannoitettiin sen fosforiluokan mukaisilla YaraMila-lannoitteilla ja toinen puoli Suomensalpietarilla. Lohkoille "Korkea" ja "Käytäntö" lannoitteeksi sopi YaraMila Pellon Y 1 (27-2-3) ja lohkolle "Matala" YaraMila Pellon Y 2 (24-4-4). Koekasviksi kylvettiin ohralajike NFC Tipple. Vuonna 2009 lohkojen satotaso jäi alle 2000-luvun keskiarvon, syynä oli liiallinen märkyys. Lannoitustasojen väliset erot olivat kuitenkin selvät ja johdonmukaiset eri kerranteissa. Paras sato saatiin aiemmin korkean lannoitustason saaneesta koejäsenestä YaraMila Pellon Y 1 -lannoituksella. Pelkän Suomensalpietarin saanut vastaava koejäsen tuotti 480 kiloa pienemmän sadon. Aiemmalla "Käytännön" lannoitustasolla satoero oli vielä suurempi, 840 kg/ha. "Matalan" lannoituksen saaneissa lohkoissa sato jäi edelleen vaatimattomaksi, vaikka nyt nekin saivat typpeä saman 100 kg/ha. YaraMilan ja Suomensalpietarin eroksi jäi 460 kiloa YaraMilan eduksi. Tänä vuonna siis kaikki koejäsenet lannoiTus vaikuTTaa saToTasoon Yhteenvetona pitkäaikaisesta kokeesta voidaan todeta, että käytetyllä lannoitteen määrällä on suora yhteys saatuun satoon. Jos viljelyyn ei panosteta, ei satotasokaan nouse kovin korkeaksi. Maan kasvukunnon muutos näkyy myös koejäsenistä otetuista maanäytteistä. "Korkean" tai "Käytännön" lannoituksen saaneissa lohkoissa fosforiluku on hyvä, mutta "Matalan" lannoituksen saaneessa tyydyttävä. Kalium on "Korkean" lannoituksen lohkolla luokassa tyydyttävä, mutta 32 Yara Suomi | Leipä leveämmäksi 1/2010 Satokilojen lisäksi kannattaa tarkastella myös sadon laatua, sillä tasapainoinen lannoitus kasvattaa jyväkokoa. Sato kg/ha vuonna 2009 saivat typpeä 100 kiloa hehtaarille, joko moniravinteisena NPKS-lannoitteena tai Suomensalpietarina, joka ei edes ole pelkkä typpilannoite vaan sisältää myös kaliumia, rikkiä, booria sekä seleeniä. Parhaan ja heikoimman sadon erotus oli 2 140 kg/ha. Määrästä noin 500 kiloa selittyy moniravinteisen lannoitteen käytöllä tutkimusvuonna, ja loput noin 1 600 kiloa viljelyhistorialla. Pitkäjänteinen kasvin tarpeen huomioiva NPKSlannoitus varmistaa satotason ylläpitämällä maan viljavuutta vuodesta toiseen. yaRamilalla paRempi laaTu YaraMila-lannoituksella suuremmat sadot 4 500 4 000 3 500 3 000 2 500 2 000 1 500 1 000 500 0 150 N kg/ha 100 N kg/ha 50 N kg/ha Lannoitus vuonna 2009 100 N kg/ha YaraMila Pellon Y 1 tai Y 2 Suomensalpietari Satokilojen lisäksi kannattaa tarkastella myös sadon laatua, sillä tasapainoinen lannoitus kasvattaa jyväkokoa. Lohkolla "Korkea" tuhannen jyvän paino oli 58,2 g ja lohkolla "Matala" vain 54,8 g. Lohkoilla, jolla oli käytetty vain typpeä, oli tjp vielä alhaisempi (56,4/53,7 g). Sadon sisältämä valkuaisen määrä nousi keskimäärin 50 kiloa hehtaarilla YaraMila-lannoitteella. Rehuviljaa tuottaville ja sitä tilan rehustuksessa käyttäville tämä on rahanarvoinen etu. hyvä lannoiTus kannaTTaa myös TaloudellisesTi Moniravinnelannoitus vuosina 1966­2008 yaramila-lannoitus antaa parammat sadot kuin pelkkä typpilannoitus. Kannattavuutta tarkasteltiin vähentämällä sadon arvosta lannoitekustannus. Paras tuotto saatiin ruudulta, joka oli viljely aiemmin tehokkaasti ja joka sai myös koevuonna YaraMila-lannoituksen viljavuustutkimuksen mukaan. Suurin ero taloudellisessa tuloksessa NPKS-lannoituksen ja pelkän typpilannoituksen välillä oli "Käytännön" lannoitustasolla 70 euroa/ha YaraMilan eduksi. Kokeesta opittiin · Lohkon lannoitushistoria vaikuttaa pitkällä aikavälillä seuraavien vuosien satoon. · Kasvin tarpeenmukainen lannoitus takaa tasaisen, korkean satotason ja viljan hyvän laadun. · Pelkkä typpi ei riitä, vaan tasapainoisella NPKS-lannoituksella saadaan optimaalinen sato. · YaraMila-lannoitus tuotti suuremman valkuaissadon. · Tasapainoinen lannoitus parantaa sadon määrää, laatua ja viljelyn kannattavuutta. Yara Suomi | Leipä leveämmäksi 1/2010 33 Asiantuntija: Raija Roos raija.roos@yara.com Kirjoittaja toimii myyntipäällikkönä Yara Suomi Oy:ssä. Mansikan kastelulannoituksella lisää satoa Avomaan puutarhakasvien kastelu ja sen mukana annettava kastelulannoitus mietityttää monia. Viljelijä joutuu pohtimaan omalta osaltaan sen etuja ja haittoja sekä sitä, onko kannattavaa investoida kastelujärjestelmän rakentamiseen. okaisen avomaan puutarhakasveja viljelevän on mietittävä, millainen kastelujärjestelmä on paras vaihtoehto juuri omalle tilalle ja viljelyssä oleville kasveille. Niin meiltä kuin maailmaltakin löytyy paljon tietoa ja kokemuksia eri kastelujärjestelmistä sekä kastelulannoituksesta. Jokainen kasvi, maa ja viljelmä on kuitenkin niin erilainen, ettei yhtä oikeata vastausta ole. Tässä eräitä asioita, joita kannattaa miettiä ennen oman ratkaisun tekoa. veTTä TaRviTaan oikeaan aikaan J ja käyttämään. Meillä Suomessa vettä on, mutta se ei ole aina viljelmän saatavilla. Meillä sataa yleensä riittävästi, mutta sataako kasvien kannalta oikeaan aikaan? Usein sateet tulevat väärään aikaan ottaen huomioon kasvien vedentarpeen. Luonnollisestikaan tihkukastelu ei auta, jos sataa liikaa, mutta yleisempi ongelma on liian vähäinen veden saanti. Puute vedestä on usein kasvua rajoittava tekijä. Jos viljellään esimerkiksi mansikkaa muovipenkissä, pienet sademäärät eivät kastele maata kasvin juuristoalueelta. keRTakasTelun vesimääRä selviää lapioTesTillä Maailmanlaajuisesti makeasta vedestä on pulaa ja sen tarve kasvaa koko ajan. Tämä on ollut yksi syy, miksi tihkukastelua ja kastelulannoitusta on lähdetty kehittämään Kastelussa on muistettava, että jokainen lohko on erilainen ja kerralla annettavaan vesimäärään vaikuttaa moni tekijä. Parhaimpaan tulokseen pääsemiseksi kannattaa tehdä niin sanottu lapiotesti, jonka avulla näkee, kuinka maa on kasvirivin kohdalta kastunut. Liian vähäinen vesimäärä kastelee vain pinnan, jolloin juuristo kehittyy maan pintaosiin ja kasvien talvehtiminen vaikeutuu. Vastaavasti liiallinen kastelu on veden ja ravinteiden tuhlausta lisääntyneen huuhtoutumisen takia. Juuristo ei tässäkään tapauksessa välttämättä hakeudu riittävän syvälle, jolloin kasvien veden ja ravinteiden saanti vaikeutuu. Optimaalisella kertakastelulla maa kastuu juuristoalueelta ja hieman sen ulkopuolelta. Näin saadaan annettu vesi ja ravinteet maksimaalisesti kasvin käyttöön ja huuhtoutumiselta vältytään. Samalla saadaan ohjattua juurten kasvua pois pintakerroksesta. TihkukasTelu sääsTää veTTä Kastelun mukana annettujen lannoitteiden hyväksikäyttö on taloudellisesti optimaalisinta, kun käytössä on tihkukastelu. Viljelmillä, jotka sijaitsevat lähellä järveä tai jokea, voidaan valita käytettävä kastelujärjestelmä usean eri vaihtoehdon väliltä. Viljelmillä, joilla on käytössään vain rajoitettu vesimäärä, joudutaan valitsemaan käytetäänkö tihkukastelua vai ollaanko ilman kastelujärjestelmää. Jos käytetään sadettimia, on tarvittava vesimäärä jokaista kastelukertaa kohden suuri, koska tällöin joudutaan kastelemaan 34 Yara Suomi | Leipä leveämmäksi 1/2010 myös käytäviä ja rikkaruohoja. Jos otetaan käyttöön niin sanotut mikrosadettimet, on tarvittava vesimäärä vain noin puolet verrattuna sadetukseen. Mikäli käytetään tihkukastelua, on tarvittava vesimäärä enää noin viidesosa sadetukseen tarvittavasta vesimäärästä. Tihkukastelun puolesta puhuu myös se, että satotaso on kasvilla kuin kasvilla suurempi kuin ilman tihkukastelua. Tämä helpottaa viljelijää saamaan suuremman sadon tai vastaavasti saman sadon pienemmältä alalta kuin aikaisemmin. mansikalla suuRin saTo kasTelulannoiTuksella tai kastelulannoituksena, sato on ollut 45 % suurempi kastelulannoitetulla pellolla kuin pintalevitetyllä pellolla. Kun on verrattu kaikkien ravinteiden antoa pintalevityksenä tai kastelulannoituksena, tai osan antoa pintalevityksenä ja osan kastelulannoituksena, on paras tulos saatu, kun kaikki ravinteet on annettu kastelulannoituksena. Kastelulannoituksen hyväksikäyttö on taloudellisesti optimaalisinta, kun käytössä on tihkukastelu. Kasvit tarvitsevat ravinteita kuten vettäkin joka päivä ja joka ikisessä kasvuvaiheessa. Ravinnemäärät ja suhteet vain vaihtelevat eri kasvuvaiheissa. Esimerkiksi mansikkaa käsittelevissä tutkimuksissa on todettu, että kasvin tarvitsema ravinnemäärä ja vesimäärä kulkevat käsi kädessä. Keväällä kasvun alkaessa veden ja ravinteiden tarve on vähäisempää kuin kukinnan, raakilevaiheen ja sadonkorjuun aikaan. Vastaavasti jo sadonkorjuun lopussa tarve vähenee. Jos mansikka pintalannoitetaan keväällä ja sen jälkeen käytetään pintakastelua, on riskinä ravinteiden huuhtoutuminen. Lannoitteiden lisääminen pintalevityksenä ei ole helppoa viljeltäessä muovipenkissä, jossa kasvusto on suuri. Lisäksi lehtilannoituksella annettavat ravinnemäärät ovat usein vähäisiä. Tutkimuksessa, jossa on verrattu typen hyötysuhdetta pintalannoituksessa ja kastelulannoituksessa, on sama satomäärä saatu 60 typpikilon pintalevityksellä ja 20 typpikilon kastelulannoituksella. Oikea-aikaisella sekä oikein sijoitetulla lannoituksella säästetään ravinnemäärissä huomattavasti. Vastaavasti kun typpeä on annettu mansikalle 60 kiloa joko pintalevityksenä oikea-aikaisella sekä oikein sijoitetulla lannoituksella säästetään ravinnemäärissä huomattavasti. Yara Suomi | Leipä leveämmäksi 1/2010 35 Asiantuntija: Arto Markkula arto.markkula@syngenta.com Kirjoittaja toimii asiantuntijana Syngentassa. Juuririkkakasvit ja pahkahome ovat yleistyneet Nyt on aika suunnitella kasvukauden tuotantopanosten, esimerkiksi kasvinsuojeluaineiden tarve. Taustatiedoiksi kannattaa selata edellisvuoden viljelymuistiinpanot läpi. Juuririkkakasvit ja öljykasvien pahkahome aiheuttavat päänvaivaa monella tilalla. V aikka viljan ja etenkin ohran ja kauran markkinatilanne näyttää haastavalta myös seuraavan vuoden osalta, tullaan niitä viljelemään ensi kesänäkin suuria pinta-aloja. Tukioikeuden alainen kesantoala ei pysty täyttämään sitä viljapinta-alaa, minkä markkinatilanteen valossa voisi joutavan pois tuotannosta. Jotta viljasta saa sen hinnan, minkä markkinat lupaavat, on sen täytettävä peruslaatuvaatimukset. Esimerkiksi jyväkoon ja hehtolitrapainon on täytettävä ostajan kriteerit. Suurtuotannon pelisäännöt ovat taloudellisessa mielessä edelleen voimassa eli matalahintaistakin tavaraa ja nimen omaa sitä pitää tuottaa volyymi-periaatteella, jotta kiinteille kustannuksille jää katetta. Vaikka huippusatoihin ei nyt kannata tähdätä, on suuren sadon oltava kuitenkin tavoitteena, koska sen myötä on myös laatu todennäköisemmin kohdallaan. Suuri sato on myös ympäristön kannalta paras vaihtoehto, koska sen mukana pellosta poistuu ravinteita. Tautitorjunta on suuren jyväkoon, korkean hehtolitran painon ja riittävän satomäärän perusta. Monella on nyt hyvälaatuista kevätviljaa varastossa ja mikäli se on hyvin itävää, tullaan sitä käyttämään siemeneksi. Itävyyskokeen teko, lajittelu ja kunnollinen peittaus ovat kylvösiemenen laadun tae. Myös kaura pitää peitata, sillä siinä on usein itävyyttä heikentäviä homesieniä. Homeet leviävät siemenen mukana ja ne altistavat tulevan sadon homesaastunnalle. Tosin homeita muodostuu tähkiin ja röyhyihin myös peltoympäristöstä. Tautitorjunta on suuren jyväkoon, korkean hehtolitran painon ja riittävän satomäärän perusta. Modernit lajikkeet ovat aikaisempia suurijyväisempiä, joten niillä laadun varmistaminen ei aina vaadi kalleimpien tautiaineiden käyttöä. Bravo Premium on uusi tautiaine, jota suositellaan suurijyväisille kaksitahoisille rehu- ja mallasohralajikkeille. Sitä neuvotaan käytettävän seoksena esim. Menara-valmisteen kanssa, jolloin saadaan laajatehoinen seos, joka ei viivästytä tuleentumista. Hehtaarikustannukseltaan aine on kohtuullinen. 36 Yara Suomi | Leipä leveämmäksi 1/2010 juuRiRikkakasviT ToRjuTaan mCpa-piToisella aineella Juuririkkakasvit, ohdake, valvatti, pujo sekä juolavehnä ovat kevennetyn muokkauksen takia lisääntyneet vuosi vuodelta. Myös ympäristötukisääntöjen velvoittama pientareiden hoito, tai paremminkin hoitamattomuus, avittavat niiden leviämistä pellolle. Ohdaketta ja valvattia vastaan kannattaa varata MCPA-pitoista ainetta. Gramma-aine + MCPA -seos (esim. Logran + Hankkijan MCPA tai TRIO) toimii vaihtelevissakin oloissa, koska grammaaine tehoaa myös viileässä kelissä ja MCPA hoitelee ohdakkeen ja valvatin. Pujon torjunta on haastavaa. Se tulee pintaan muita rikkakasveja myöhemmin ja vielä keskikesällä, jolloin se väistää normaalit torjuntaruiskutukset. Oikeastaan glyfosaatti ennen viljanpuintia on ainoa keino, jolla sitä voi kohtuullisella teholla torjua kemiallisesti viljelykasvin seasta. Hukkakauran torjunta pitää suunnitella etukäteen. Mikäli viljelykiertoon sopii, niin hukkakauraiselle lohkolle kannattaa laittaa jotain leveälehtistä viljelykasvia, josta hukkakauran voi torjua suhteellisen edullisesti valikoivilla juolavehnäaineilla. Ruiskutuksen tosin pitää onnistua hyvin, koska esim. rypsin ja rapsin joukosta hukkakauraa on lähes mahdotonta poimia pois. Ohran ja vehnän seasta hukkakauran voi torjua Axialilla. Hukkakauran kemiallinen torjunta on varmin tapa torjua myös kasvuston sisässä olevat pienet hukkakaurayksilöt. Jos hukkakauraista pinta-alaa on paljon, niin käsin kitkemällä sitä on käytännössä mahdotonta pitää kurissa. Mikäli tavallisen rikkakasviruiskutuksen haluaa yhdistää hukkakauraruiskutukseen, pitää käsittely jättää viljan korrenkasvun alkuun. Myyjältä tai kaupan materiaalista kannattaa tarkistaa, mitä rikkakasviaineita voi hukkakaura-aineen kanssa tankkiseokseen laittaa. ajourat helpottavat ruiskutuksia. pahkahome kiusaa öljykasveja Öljykasveissa jylläävä pahkahome on yleistynyt. Sitä on esiintynyt myös sellaisina vuosina, kun alkukesän säiden perusteella suoranaista uhkaa ei olisi ollutkaan. Ilmiö on oikeastaan yleiseurooppalainen, sillä myös muissa maissa hometta esiintyy aikaisempaa enemmän. Selvää syytä asiaan ei ole löydetty. Pahkahome alentaa satoa tuhoamalla kasvin yhteyttävää pintaa ja kasvin vartta tuhotessaan se estää ravinteiden kulun kehittyviin siemeniin. Tauti alentaa satoa myös epäsuorasti, kun homeen ränsistyttämä kasvusto varistaa siemeniä herkästi tuulessa ja puinnin yhteydessä. Pahkahomeen saastuttaman kasvuston siemenkoko jää heikoksi. Myös öljypitoisuus laskee. Pahkahome torjutaan ruiskuttamalla kasvusto esimerkiksi Amistarilla. Paras ruiskutusaika on juuri ennen täyskukintaa, jolloin kasvusto on jo aika korkeaa, mutta ruiskutenesteen saa vielä tunkeutumaan kasvuston sisään. Torjunta-aine pitää saada leviämään varsiin, jossa se on tautia vastassa, kun sen itiöt lentävät siihen. Tuholaisten torjunta öljykasveista on jo monelle tuttua. Tärkeimmät tarkkailuja torjunta-ajankohdat ovat taimettumisvaihe sekä aika juuri ennen kukintaa. Öljykasvinviljelijällä pitää olla aina tuholaisainetta varastossa, jotta torjuntatoimiin pääsee heti, kun tarve ilmenee. Yara Suomi | Leipä leveämmäksi 1/2010 37 Kuva: Arto Markkula, Syngenta Crop Protection A/S 38 Yara Suomi | Leipä leveämmäksi 1/2010 Tilalla Hyvä sato ja rehu näkyvät maitotilissä Teksti: Tuulikki Niskanen Kuvat: Timo Talus Isohannin maitotilan nurmisadot ovat huippuluokkaa. Viime vuonna keskimääräinen säilörehusato oli 8 400 ry/ha. ila on osallistunut Yaran ja Valion TilaArtturi-hankkeeseen, jossa on tutkittu maidon laatua sekä maidon ja säilörehun tuotantokustannuksia. Isohannin tilalla vuonna 2007 keskimääräinen säilörehusato oli 9 300 ry/ha, 7 400 ry/ ha vuonna 2008 ja viime vuonna 8 400 ry/ ha. Hankkeeseen osallistuvien 15 maitotilan nurmen keskisadot ovat 5 000 ry/ha. Miten Isohannin tilalla saavutetaan vuodesta toiseen huippusadot? ­ Kaikki viljelyn osa-alueet hoidetaan huolellisesti ja joka lohkoon panostetaan yhtälailla. Oikotietä laadukkaaseen ja isoon satoon ei ole. Onnistunut rehu on kaiken lähtökohta maidontuotannossa, nuori isän- T tä Janne Isohanni vakuuttaa. Janne korostaa, että jos rehunteossa jostakin työvaiheesta oikaisee, se näkyy heti rehun laadussa ja siten lehmien märehtimishalussa ja lopulta maitotilissä. Jos eläin ei syö, se ei myöskään tuota. Jokainen kasvukausi tuo rehuntekoon oman mausteensa ja se heijastuu rehuyksikköjen määrään. Tila sijaitsee Kannuksessa. Viime vuonna Keski-Pohjanmaalla oli kuiva kevät, jolloin kasvuunlähtö oli tavallista heikompaa. Ensimmäinen nurmisato tuotti pienen pettymyksen, mutta toinen ja kolmas sato onnistuivat paremmin. ­ Rehunteon aikaan säätietoja seurataan ahkerasti, jotta korjuu ajoitetaan oikein, sanoo emäntä Hannele Isohanni. eläinten hyvinvoinnin perusta on hoidettu navetta. eläinten makuualustat putsataan neljä kertaa päivässä, toteavat hannele ja janne isohanni. Yara Suomi | Leipä leveämmäksi 1/2010 39 serkukset janne (etualalla) ja aleksi (puuttuu kuvasta) ovat toimineet tilayhtymän isäntinä vuodesta 2002. isät paavo (vas. ) ja pekka (oik.) ovat tilan töissä suurena apuna. vuotta nurmea, sen jälkeen ohraa ja kauraa. Myös vehnää on kokeiltu. lannoiTuksella lisäpoTkua kasvuun koRjuussa kolme saToa Isohannit korjaavat kolme nurmisatoa. Tilalla painotetaan laadukkaan kotovaraisen rehun tärkeyttä. ­ Omia peltoja tilalla on tällä hetkellä 84 hehtaaria ja vuokramaata 37,5 hehtaaria. Vuokramaat ovat pääosin 5-vuoden vuokrasopimuksin ja niitä hoidetaan samalla tavalla kuin omia peltoja. Metsää on noin 140 hehtaaria ja tilan rakennukset lämmitetään omalla puuhakkeella, Janne kertoo. Hän jatkaa, että nurmea viljellään 77 hehtaarilla. Uudessa lypsyrobottinavetassa eläinmäärää on kasvatettu 120:een. Myös yli satapäinen nuorkarja vaatii omansa nurmisadosta. Nyt rehun riittävyys on tiukoilla. Tuloillaan on kymmenen hehtaaria uudismaata, jota on raivattu talven aikana. Parhaassa tapauksessa lohkot saadaan käyttöön jo keväällä. Koska lähimailla toimii aktiivisia maatiloja, ei peltoa ole liiemmin kaupan. Aiemmin tilalla tuotettiin myös omaa siementä, mutta nyt sekin pinta-ala on hyödynnetään rehuntuotannossa. Käytössä on laidunnurmiseos, joka koostuu Tuukkatimoteistä, Kora-ruokanadasta ja Ilmarinurminadasta. Viljelykiertoon kuuluu 3­5 Isohannit tietävät, että lannoituksella on merkitystä sadon laatuun ja määrään. Tilan lannoitus perustuu maa- ja lanta-analyyseihin, näin myös hivenravinteiden tarve saadaan kartoitettua. Liete mullataan maahan. Multauksen etuna on, että lannan typpi ei ehdi haihtua ammoniakkina ilmaan. Myös hajuhaittoja pystytään estämään. Isohannin tila sijaitsee kivenheiton päässä kaupungin keskustasta. Lietelannan lisäksi peltoon levitetään YaraMila NK 2:ta ja Suomensalpietaria. Molemmat Yaran lannoitteet sisältävät eläinten terveydelle välttämätöntä seleeniä. Seleenilannoitus ei onnistu "varastoon", vaan seleeni on annettava joka vuosi ja jokaiselle rehusadolle erikseen. ­ Lannoitus tehdään myös toiselle ja kolmannelle sadolle, jolloin käytössä on YaraMila NK 2 -lannoite, sillä se sisältää nurmelle tärkeää rikkiä ja sinkkiä, Janne täsmentää. Hivenravinnetilaa on parannettu täydennyslannoituksella sinkin ja mangaanin osalta. Vuosittaisiin rutiineihin kuuluu Toiveet perustellaan tilayhtymässä Nuori ja vanha polvi tekevät yhteistyötä sulassa sovussa. Tilan omistavat aleksi, Janne ja Hannele Isohanni. Aleksin tyttöystävä maija toimii osa-aikaisena eläinlääkärinä ja vastaa karjan siemennyksestä ja eläinlääkinnästä. Töitä opettelevat myös 12-vuotias sara ja 10-vuotias eetu. Taustalla isona apuna toimivat myös miesten vanhemmat pekka ja marketta sekä paavo ja marja-leena isohanni. Tila on toiminut samalla paikalla lähes sata vuotta, aina vuodesta 1914 asti. ­ Isät ostivat tilan perikunnalta 1970-tilan alussa. Samalla he aloittivat maidontuotannon kehittämisen. Vuonna 1988 tilalle rakennettiin ensimmäinen parsipihatto, Janne taustoittaa. Tuorein sukupolvenvaihdos toteutettiin 2002­2003. ­ Eli kriittiset seitsemän vuotta sitten, Hannele nauraa ja viittaa sanontaan, että avioliiton tulevaisuus on selvillä seitsemän avioliittovuoden jälkeen. Tilalla aloitettiin laajennustyöt vuonna 2006 ja ne saatiin valmiiksi seuraavana vuonna. Uuteen lypsyrobottinavettaan mahtuu 120 lypsävää. Aiemmin rakennettu pihatto jäi hiehoille ja sonnit lähtevät välitykseen. ­ Tilalla esimerkiksi navettatyöt on jaettu, että arki sujuu. Yhtymän etuna on myös, että toiveet on pystyttävä perustelemaan ja päätökset tehdään yhdessä, Janne toteaa. 40 Yara Suomi | Leipä leveämmäksi 1/2010 myös peltojen maanparannuksesta huolehtiminen. ­ Maanparannusaineena käytämme kalsiittia, Janne sanoo. Nurmen kasvinsuojelussa voikukka aiheuttaa kiusaa ja sitä torjutaan täsmäalueilta. ­ Nurmet perustetaan suojaviljaan, minkä avulla pyritään estämään rikkakasvien leviäminen. Tosi seikka on, että esimerkiksi pientareilla rehottaa voikukkakasvustot. Kesällä niitä siistitään niittämällä, Janne toteaa. yhTeispelillä homma sujuu Uudessa lypsyrobottinavetassa lehmän keskituotos on 10 000­10 700 kiloa vuodessa. Ensimmäisessä korjuussa korjataan tavallisesti 40 prosenttia vuoden säilörehusta, toisessa saman verran ja kolmannessa 20 prosenttia. Rehu varastoidaan laakasiiloissa, joita tilalla on kaksi. Säilönnässä käytetään AIV 2 -happoa, eikä rehun laadusta tingitä missään työvaiheessa. Korjuu toteutetaan rivakasti yhteistyössä serkun kanssa, joka pyörittää naapurissa omaa karjatilaa. Yhteisomistuksessa on JF 1350 -tarkkuussilppuri, jonka 3,1-metrinen noukin mahdollistaa kahden rinnakkaisen karhon noukkimisen. Koneketjuun kuuluvat myös Krone-merkkiset 8-metrinen karhotin ja 4-metrinen niittomurskain. Kannattavuuslaskelmista käy ilmi, että uudet työkoneet nostivat rehuyksikkö kustannuksia. Ennen säilörehun tuotantokustannus oli 14 c/ry, kun nyt se on 21 c/ry. ­ Uudet työkoneet ovat tarpeen, kun rehualaa kasvatetaan entisestään. Yhteisomistajuuden avulla 10 vuotta vanha koneketju saatiin uudistettua ja nyt hektisinä aikoina rehuntekoon saadaan tehokkuutta, perustelee Janne. ­ Korjuu hoidetaan porukalla. Meidän tilalta työpanokseen tulee 3/4 ja naapuritilalta 1/4. Rehun teossa vauhtia riittää ja kahvit voi juoda vauhdissakin, tietää Hannele. Hän sanoo hymyillen, että rehunteko on mukavaa aikaa kiireestä huolimatta. Anopit huolehtivat ruokahuollosta ja silloin maataloushommissa olevat pääsevät valmiiseen ruokapöytään. suunniTTelun avulla kehiTysTyöTä maidon keskiTuoTos nousussa Isohannit toteavat, että on ollut mielenkiintoista olla mukana TilaArtturi-hankkeessa. ­ Kustannuksia on syynätty entistä tarkemmin. Laskelmien ja tiukkojen faktojen avulla tilaa on helppo kehittää oikeaan suuntaan. Yllätyksiäkin on projektissa selvinnyt. Numerot kertovat, että turvemailta korjataan kehnommat sadot kuin muualta. Alueen päämaalaji on karkea hieta. Seuraavaksi tilalla parannetaan peltojen salaojitusta, jotta vesitalous saadaan kuntoon kaikilla lohkoilla. Suurimmat lohkot ovat yli 10 hehtaaria ja pienimmät alle hehtaarin. ­ Uudessa lypsyrobottinavetassa lehmän keskituotos on 10 000­10 700 kiloa vuodessa. Vanhassa parsinavetassa se oli 9 500 kiloa vuodessa, isäntä kertoo. Hän painottaa, että taustalla on jatkuvaa kehitystyötä ja maitotuotosta on nostettu aina 1970-luvulta asti. Viime aikaisen nousun syynä isäntäpariskunta näkee ruokinnan ja lypsytavan muutokset. ­ Lehmät pääsevät robottinavetassa lypsylle miten haluavat ja aperehu on väkevämpää kuin ennen. Appeeseen laitetaan säilörehun lisäksi olkea, ohraa, kauraa, ohrarehua, rypsiä, kivennäisiä ja vitamiineja. Aperuokinnan etuina ovat edullisuus, maittavuus ja työn helppous. Aperuokinta edellyttää isoa karjakokoa, hyviä varastotiloja ja sitä varten suunniteltua navettaa, Janne luettelee. lypsyrobottinavetassa eläimet pääsevät vapaasti liikkumaan, syömään, lypsylle, makuulle ja juomaan. Yara Suomi | Leipä leveämmäksi 1/2010 41 Lannoittamisen A-B-C N K Ca P LANNOITEKALSIUMIN KIERTO Kalsium on makroravinne, joka on lannoitevalmisteiden luokituksessa rikin ja magnesiumin ohella sivuravinne. Peltokasvimme ottavat kalsiumia 20­30 kg/ha vuodessa. Kasvien kalsiuminoton lisäksi maan kasveille käyttökelpoisen kalsiumin varantoa pienentää sen runsas huuhtoutuminen. Pohjavesissä kalsium lisää veden ns. kovuutta. Maan kuoressa kalsium on yksi yleisimmistä alkuaineista. Kalsiumin pitoisuus ja sen käyttökelpoisuus kasveille kuitenkin vaihtelevat eri viljelymaissa. Turvemaat sisältävät kalsiumia heikosti. Myös Suomelle tyypilliset happamat kivennäismaat sisältävät luontaisesti vähän kasveille käyttökelpoista kalsiumia. Ns. kalkkimaat, joita on tyypillisesti Keski-Euroopassa, sisältävät paljon kalsiumia. Karbonaatit tekevät näistä maista alkaalisia eli pH on yli 7. Peltomaahan kalsiumia lannoitetaan vähän, koska kalsium täydentyy kalkituksen yhteydessä. Perunan ja etenkin hedelmien kalsiumin tarvetta täydennetään kalsiumlannoituksena, yleensä kalsiumnitraattina tai -sulfaattina. Lannoiteprosesseissa näitä kalsiumin suoloja ja muita kalsiumpitoisia raakaaineita päätyy myös peltolannoitteisiin. Peltokasvien NPK-lannoitteiden kalsiumpitoisuus jää kuitenkin vain muutamaan prosenttiin. Kuten kalium, myös kalsium kiinnittyy Ca++ -ionina negatiivisille maan varauspinnoille, joista se vaihtuu maanesteeseen kasvien käyttöön. Kalsium on yleisin kationi viljelymaidemme hiukkaspinnoilla ja pidättyy kahdella plussallaan paremmin maahan kuin yhden varauksen kalium. Kalsium on toivottu ioni maahiukkasten pinnalla, sillä Ca-ioni toimii siltana maahiukkasten välillä parantaen maan mururakennetta. Myös vesiensuojelun kannalta kalsium on edullinen, sillä se työntää liukoista fosforia lähemmäs maahiukkasia ja vähentää siten fosforin huuhtoutumista. Maidemme viljelykelpoisuutta ylläpidetään kalkituksella, jonka tarkoituksena on vähentää maanesteen happamia vetyioneja eli nostaa maan pH:ta. Kalkitukseen käytettävät karbonaatit ja oksidit ovat yleensä kalsiumin suoloja. Kalkitusaineiden kalsiumpitoisuus on 20­40 %. Viljelymaidemme ylläpitokalkitus vaatii kalkitusainetta 0,5­1 tonnia vuotta kohti, jolloin kalsiumia tulee maahan kalkituksessa satoja kg/ha. Tästä riittää sekä kasveille että huuhtoutumiseen, jotka ovat kalkituksen ohessa kalsiumin kierron kaksi pääreittiä. Lue lisää kalsiumista. www.farmit.net Lisätietoja: Liisa Pietola, Yara Suomi Oy liisa.pietola@yara.com Lannoittaminen Kalkitus Kalsiumin otto Ca++ -ionina juuriston avulla (20­50 kg/ha) Lannoitteen kalsium (2­20 kg/ha/v) Kalkituksen kalsium (200­400 kg/ha/v) Maanesteen liukoinen kalsium Huuhtoutuminen syvemmälle Karikkeen eloperäinen Ca Maa-aineksen hiukkaspintojen vaihtuva kalsium Maa-aineksen kalsium epäorgaaninen orgaaninen 42 Yara Suomi | Leipä leveämmäksi 1/2010 Piirros: Janne Harju Kalkitus vie maahan satoja kiloja kalsiumia hehtaarille. Lannoitteiden raaka-aineista peräisin olevaa kalsiumia tulee lannoituksen yhteydessä vain muutamia kiloja hehtaarille vuodessa. Lennä lennä leppäkerttu - Coccinella septempunctata Tutuin kovakuoriaisemme on leppäkerttu. Puutarhurin hyödyllisellä apulaisella on monta nimeä. Lajia kuulee kutsuttavan esimerkiksi leppäpirkoksi ja ennen vanhaan käytössä oli ukonlehmä-nimitys. Puutarhaan hyödyllisiä leppäkerttuja houkuttelevat metiset kasvit, kehäkukat, lemmikit, tilli, persilja ja kukkivat sipulikasvit. Ravinnokseen ne syövät kirvoja, kilpikirvoja ja punkkeja. Yksivuotisen elämänsä aika yksi yksilö popsii noin 5 000 ­ 6 000 kirvaa. Leppäkerttujen riippuvuus kirvoista näkyy selvästi, sillä huonoina kirvavuosina myös leppäkerttukannat taantuvat. Kirjava väriskaala Leppäkerttulajeja on maailmassa olemassa yli 4 000. Useimpien leppäkerttujen kuviointi muodostuu mustista täplistä punaisella tai keltaisella pohjalla, punaisista täplistä mustalla pohjalla, kellertävistä täplistä ruskealla pohjalla, mutta esimerkiksi pienet lajit voivat olla myös yksivärisiä. Myös täplien määrä vaihtelee. Yleisin on seitsenpistepirkko (Coccinella septempunctata), jolla mustat täplät ovat punaisella pohjalla. Se on myös kansallishyönteisemme. Seitsenpistepirkon kirkkaanpunainen kilpi varoittaa petoja myrkyllisyydestään ja pahanmakuisuudestaan. Leppäkertulla on veressään liuenneena Kovakuoriaiset talvehtivat aikuisina, usein ryhmittäin kaarnanraossa, ja niitä hakeutuu myös sisälle rakennuksiin talvenviettoon. Yara Suomi | Leipä leveämmäksi 1/2010 43 Teksti: Tuulikki Niskanen Piirros: Ossi Hiekkala Punainen väri varoittaa karkottavaa aineitta, ja hyönteistä ärsyttäessä nestettä tihkuu raajojen nivelistä ulos.